Nuorten rauhanviikkoa vietettiin monella paikkakunnalla lukuisten tapahtumien muodossa. Osallistuimme teemaviikkoon järjestämällä Turun Eurooppanuorten ja Hang Flow ry:n kanssa paneelikeskustelun idyllisellä Turun Vanhalla Suurtorilla. Keskustelun aiheena oli nuorten jaksaminen yhä rauhattomammassa maailmassa. Tärkeää aihetta puitiin mielenterveyden, globaalien kriisien, heikentyneen taloudellisen tilanteen sekä Turun seudun kehityksen näkökulmista. Paneeliin osallistuivat Suomen Punaisen Ristin Varsinais-Suomen turvatalon koordinaattori Susanne Etholen-Rättö, Turun yliopiston tutkijatohtori Mona Mannevuo sekä entinen aluepoliisi Vesa Jauhiainen.
Nuorten mielenterveyden tilan heikentymiselle jokainen panelisti tarjosi uudenlaisen näkökulman. Mannevuon mielestä ilmiö johtuu avoimemmasta keskustelukulttuurista mielenterveysongelmiin liittyen, lääketieteen käytöstä enenevissä määrin apuna arkielämän vaikeuksiin sekä sosiaaliturvajärjestelmän vaatimuksista hoidon saamiselle: on oltava diagnoosi, jotta saa apua. Etholen-Rättö ja Jauhiainen korostivat yhteiskunnan kasvaneita paineita nuoria kohtaan. He uskovat myös koronapandemian ja erityisesti sosiaalisen median vaikuttaneen nuorten syrjäytymiseen. Some puhutti laajemminkin. Etholen-Rätön mielestä vanhempien on vaikeaa osallistua lasten elämään ja tukea heidän kehitystään, ellei heillä ole pääsyä siihen verkostoon, jossa lapsi toimii. Nykyisin se on yhä useamman kohdalla some. Mannevuo nosti somen positiivisena puolena madaltuneen kynnyksen pyytää sen kautta apua ongelmiinsa, vaikkakin nuoret hakevat apua usein somevaikuttajilta.
Koronapandemian vaikutuksista nuoriin mainittiin vaikeus olla toisten ihmisen kanssa ja kasvava railo oppimisessa. Kaikille lapsille ja nuorille koti ei ole turvallinen oppimisympäristö eivätkä kaikkien vanhemmat kykene auttamaan koulutehtävissä, mikä on ollut omiaan eriarvoistamaan oppimista. Yhteisöjen ja yhteisöllisyyden merkitys nostettiin avainasemaan nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi pandemian jäljiltä. Opiskeluohjauksen ja opintopyskologien lisääntyminen oppilaitoksissa sai kiitosta, vaikka nykyiset toimet eivät toistaiseksi vastaakaan kaikkiin tarpeisiin.
Panelistit nostivat esille aikamme individualistisen luonteen. Etholen-Rättö teilasi palvelut, joiden vuoksi kotoa poistuminen ei ole välttämätöntä. Jauhiainen nosti tästä esimerkkinä Varissuon lakkautetun sosiaaliaseman, joka tarjosi etuuskäsittelyn lisäksi henkilökohtaisen ja merkityksellisen kohtaamisen sosiaalityöntekijän ja mahdollisesti myös tulkin kanssa. Silloin käsittelyn lomassa pystyi kysymään asiakkaalta hänen kuulumisiaan ja sitä kautta mahdollinen avun tarjoaminen oli helpompaa. Yhdessäolo ja toisten kohtaaminen oli panelistien mielestä ensiarvoisen tärkeää mielenterveyden haasteiden helpottamisessa.
On vääjäämättä vaikea kysymys miten nuoren on selvittävä tästä ajasta, jossa lähellämme on sotia ja ilmastonmuutos sekä luontokato ovat väistämätön ongelma maapallomme elinkelpoisuudelle. Panelistimme olivat yksimielisiä siitä, että on yritettävä kanavoida ahdistustaan käytännön toimintaan. Mannevuo kiitteli muun muassa ilmastoaktivistien toimintaa, joka vaikuttaa yleiseen keskusteluun ja provosoi. Aktivistit toimivat isomman asian puolesta, vaikka joutuvat pilkan kohteeksi.
Panelistit puhuivat toimijuudesta, huolen purkamisesta konkretiaan. Voisiko nyt olla nuorten joukkoliikkeen aika?
Nuorten ja esimerkiksi opiskelijoiden huoli omasta taloudesta on viime aikoina lisääntynyt entisestään. Ilmaisena rahana mainostettu opintolaina ei nykyisellä korkotasolla sitä enää ole ja hallituksemme leikkauspolitiikka on kohdentumassa lupauksista huolimatta vähävaraisiin. Panelistimme olivat yksimielisiä siitä, ettei köyhyys vähene kurittamalla, vaan päättäjien tulisi pyrkiä ennaltaehkäisemään köyhyyden kasautumista. Mannevuo ihmetteli suunnitteilla olevia leikkauksia, sillä vähävaraisten on jo nyt vaikeaa saada tarvitsemiaan palveluita. Hän näkee, että sosiaaliturvasta leikkaaminen ei ole ainoa tie talouden tasapainottamiseen, ennemminkin tällä murennetaan hyvinvointiyhteiskunnan pohjaa. Etholen-Rättö painotti, että ihmisen elämällä on muukin tarkoitus kuin vaurastumiseen pyrkiminen. Hänen mielestään pehmeät arvot ovat harmillisesti päässeet yhteiskunnassa jäämään taka-alalle.
Kasvanut nuorisoväkivalta puhututti panelisteja, vaikka yksiselitteistä syytä ilmiölle on mahdotonta antaa. Jauhiainen nosti osasyylliseksi somen, jonka kautta nuorten empatiakyvyttömyys on lisääntynyt. Hän mainitsi myös maahanmuuttajanuoret, joita erityisesti mediassa leimataan väkivaltatapauksissa yliedustetuiksi. Jauhiainen toivoi ymmärrystä maahanmuuttajia kohtaan. He kokevat hänen mukaansa paineita sekä koulusta, synnyinmaansa kulttuurin vaatimuksista, perheestä että kavereista. Se, että maahanmuuttajia Suomen mediassa ja politiikassa löylytetään eriarvoisiksi, kotouttamistoimenpiteet marginalisoidaan ja rakenteellisen rasismin olemassaoloa ei myönnetä, edesauttaa näiden nuorten yhteiskunnallista turhautumista ja syrjäytymistä. Jauhiainen nosti yhdeksi ratkaisuksi asumispolitiikan ja Turun siitä esimerkkinä. Valtion tukemien asuntojen sijoittaminen tasaisesti kaikille asuinalueille edistäisi välillisesti nuorten hyvinvointia, kun maahanmuuttajat kotoutuisivat paikallisten keskuuteen. Turussa kaupungin tuetut asunnot sijaitsevat pääosin Varissuolla, Halisilla ja Lausteella, joissa maahanmuuttajaväestön osuus on 30-50%. Etholen-Rättö tuomitsi hänkin somen ja sen ruokkiman käytöksen ja keskustelukulttuurin. Esimerkiksi kansanedustajien X-palvelussa tai Instagramissa käymä epäasiallinen keskustelu ei anna hyvää esimerkkiä lapsille ja nuorille iitä, kuinka toisten kanssa kuuluu käydä vuoropuhelua. Mannevuo arveli sosiaalisen median vaikuttavan halukkuuteen jakaa esimerkiksi väkivaltavideoita, sillä siellä yleisö on moninkertaisesti suurempi kuin paikan päällä.
Paneelin lopussa panelistit pohtivat rauhan kehitystä tulevina vuosina. He pitivät tärkeinä keskusteluyhteyden säilyttämistä vastapuolten välillä ja kaihtoivat yleensäkään ajatusta mustavalkoisista asetelmista meidän ja heidän välillä. Mannevuo haluaisi Suomen kansallisesti ja eurooppalaisen arvoyhteisön palaavan Euroopan unionin perimmäisen ajatuksen pariin eli rauhanaatteeseen. Hän huomautti, että Euroopan unionista puhuttaessa suomalaisessa mediassa on kyse aina taloudesta, ikään kuin unioni olisi olemassa vain taloudellisten syiden vuoksi. Yhdysvalloilla on Mannevuon mukaan myös ylikorostunut rooli Suomen mediakentällä. Meillä seurataan tiukasti esimerkiksi Yhdysvaltojen vaaleja ja heidän mediaa ja tällä on heijastevaikutus suomalaisiin poliitikkoihin ja keskustelukulttuuriin.
Paneelissa eri alojen ja tahojen edustajat paneutuivat niin käytännön kysymyksiin kuin yhteiskunnan rakenteiden periaatteisiin, kansallisella ja globaalilla tasolla. Valitettavan moni ongelma on rakenteiden ja poliittisten arvovalintojen tulosta. Niiden muutos vaatii poliittista tahtoa, jota nuorilla ei ole enää aikaa odotella. Panelistit puhuivat toimijuudesta, huolen purkamisesta konkretiaan. Voisiko nyt olla nuorten joukkoliikkeen aika? Rauha epäilemättä vaatii tekoja.
Valeria Vitikainen, Turun YK-yhdistyksen puheenjohtaja