Tämä blogikirjoitus koostuu kahdesta osassa. Aluksi oikeustieteen opiskelija Nea Peltoniemi kirjoittaa saamelaisten oikeuksista ja asemasta Suomessa. Tämän jälkeen Venla R ja Sanna Haarla kertovat yhdistyksen Inari-ekskursiosta, jonka aikana vierailtiin Saamelaiskäräjillä sekä luonto-ja saamelaismuseo Siidassa.
Saamen lippu on saamelaisten kansallisuuden symboli, joka virallistettiin 1986. Lipussa on kaksivärinen ympyrä, jonka sininen osa kuvaa kuuta ja punainen osa aurinkoa. Kuva: Sara Wesslin/Yle.
Euroopassa on jäljellä yksi alkuperäiskansa: saamelaiset. Viime vuosikymmeninä heidän, kuten muidenkin alkuperäiskansojen, oikeuksia on pyritty turvaamaan ja vahvistamaan sekä kansainvälisin sopimuksin että kansallisella lainsäädännöllä – vaihtelevin tuloksin. Yhtäältä edelliseen vuosisataan verrattuna on otettu suuria harppauksia oikeaan suuntaan, toisaalta kehitys olisi voinut olla paljon nopeampaa ja kunnianhimoisempaa. Erityisesti pohjoismaisilta hyvinvointivaltioilta voisi odottaa konkreettisempia tekoja alkuperäiskansansa oikeuksien toteuttamisen suhteen. Saamelaisten oikeus oman kulttuurinsa harjoittamiseen ja kehittämiseen on kirjattu Suomen perustuslain 17 §:n 3 momenttiin. Kyseinen oikeus on turvattu myös ihmisoikeutena YK:n Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 27 artiklassa. Lisäksi YK:n Alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan julistuksen mukaan alkuperäiskansoille tulee muun muassa taata oikeudet sellaisiin alueisiin ja luonnonvaroihin, jotka ovat perinteisesti olleet heidän käytössään. Näistä lainsäädännöllisistä toimenpiteistä ja julistuksista huolimatta saamelaisten oikeudet eivät vaikuta toteutuvan Suomessa riittävällä tasolla, ja useaan otteeseen taloudelliset ja muut intressit ovat vaikuttaneen painavan vaakakupissa enemmän.
Saamelaisten oikeuksien toteutuminen Suomessa
Vielä joitain vuosia sitten saamelaisten oikeuksien kehityssuunta näytti positiiviselta. Valtiollisella tasolla saamelaisten oikeusasemaa parannettiin vuonna 1996 voimaan tulleella Lailla saamelaiskäräjistä, jossa sementoitiin lain tasolle saamelaisten oikeus tulla kuulluksi heitä koskevissa asioissa. Lisäksi Suomi on allekirjoittanut Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksen numero 169, jonka tarkoituksena on vahvistaa alkuperäiskansojen oikeuttasäilyttää elämäntapansa, kielensä ja identiteettinsä kansana. Sopimuksen tavoitteena on paikata aikaisempien sulautumispyrkimysten kielteisiä vaikutuksia ja sillä Suomi sitoutuisi turvaamaan saamelaisten asemaa alueellaan entistä vahvemmin erityisesti maankäytöllisissä asioissa.Kuitenkin lähivuosina tämä positiivinen kehitys vaikuttaa pysähtyneen ja saamelaisten oikeuksien turvaaminen näyttää lähinnä regressoituneen. Suomessa on hyväksytty sekä parhaillaan valmisteilla hankkeita, joissa saamelaisten kuuleminen ei ole toteutunut riittävällä tasolla. Näitä ovat muun muassa Tenojoki-hanke ja Jäämeren rata -hanke. Lisäksi ILO 169 sopimus on pyrkimyksistä huolimatta edelleen ratifioimatta, eli käytännössä se ei lainvoimaisesti sido Suomea. Kansainvälisille sopimuksille ominaiseen tapaan ILO 169 tulisi nimittäin sitovuuden saamiseksi vielä virallisesti hyväksyä allekirjoittamisen jälkeen.
Näkymä Inarin kirkonkylältä Inarijärvelle. Kuva: Venla
Tenojoen kalastussopimus ja Jäämeren rata -hanke
Viime vuosina erityisesti Sopimus kalastuksesta Tenojoen vesistössä on herättänyt runsaasti keskustelua sekä Suomessa että Norjassa. Kyseessä on näiden kahden valtion välinen sopimus, jonka tavoitteena on rajoittaa lohenkalastusta Tenojoen alueella lohikannan suojelemiseksi. Rajoitukset perustuvat tutkimuksiin, joiden mukaan lohikanta on heikentynyt merkittävästi. Sopimus hyväksyttiin ja se tuli voimaan vuonna 2017. Sinänsä hyväksyttävässä tarkoituksessa tehdyt kalastusoikeuksien kiristykset ovat ongelmallisia, sillä ne koskettavat 95-prosenttisesti saamelaisten kalastusoikeuksia. Lohen pyytäminen kuuluu hyvin olennaisesti perinteiseen saamelaiseen elämänmuotoon, joten rajoitukset osuvat saamelaiskulttuurin harjoittamisen ydinalueelle. Asiantuntijoina kuullut valtiosääntöoikeuden professorit olivat sitä mieltä, että laki rajoitti ongelmallisesti erityisesti niiden saamelaisten oikeuksia, jotka asuivat pääasiassa Tenojoen jokilaakson ulkopuolella, sillä vain paikkakunnalla vakituisesti asuville jätettiin oikeus saamelaisten perinteisten kalastusmenetelmien käyttöön. Lisäksi professori Tuomas Ojasen mukaan rajoitusten olisi tullut kohdistua ensi sijassa muihin kuin saamelaisiin ollakseen hyväksyttäviä, joten toteutuneessa muodossaan rajoitukset ovat ristiriidassa perustuslain ja ihmisoikeuksien kanssa.
Tenojoen kalastussopimuksen avulla rajoitettiin Tenojoella kalastusta. Sopimus on vaikuttanut saamelaisten mahdollisuuteen harjoittaa perinteistä kalastusta alueella. Kuva: Pasi Peiponen/Yle.
Parhaillaan valmisteilla olevassa Jäämeren rata -hankkeessa puolestaan suunnitellaan Saamelaisalueen läpi leikkaavan junaradan rakentamista siten, että Suomen rataverkko ulottuisi Jäämerelle asti. Radan rakentamista perustellaan muun muassa teollisuuden tarpeilla. Useat saamelaistahot – mukaan lukien Saamelaiskäräjät ja Suomen Saamelaisnuoret ry – ovat vastustaneet hanketta, sillä rata turmelisi alueen äärimmäisen herkkää luontoa ja katkaisisi mahdollisuuden saamelaisten kulttuurille keskeisen poronhoidon harjoittamiseen perinteiseen tapaan. Saamelaiskäräjien puheenjohtajan, Tiina Sanila-Aikion, mukaan radan sijainti päätettiin kuulematta käräjiä asianmukaisesti. Lisäksi on esitetty, että hankkeen valmistelussa mukana olleita saamelaisia johdettiin harhaan antamalla kuva hankkeen toteutumisen epärealistisuudesta. Tämän blogipäivityksen kirjoitushetkellä liikenne- ja viestintäministeriön asettama työryhmä tekee selvitystä radan vaikutuksista ympäristöön ja saamelaisiin. Selvityksen on määrä valmistua joulukuun 14. päivänä.
Jäämeren ratahankkeen tavoitteena on rakentaa rautatieyhteys Rovaniemeltä Kirkkoniemeen. Hanke on huolestuttanut monia saamelaisia, sillä suunniteltu reitti kulkisi tärkeiden perinnealueiden läpi. Monet pelkäävät, että päätöksenteossa vaakakupissa painaa enemmän raha kuin luonnonarvot. Kuva: Yle/Uutisgrafiikka.
Tenojoen kalastussopimus ja Jäämeren rata -hanke osoittavat, etteivät saamelaisten perustuslailla turvatut oikeudet ja ihmisoikeudet toteudu Suomessa riittävällä tasolla. Suomi on myös jo aiemmin saanut noottia YK:n erityisraportoijalta Victoria Tauli-Corpuzilta saamelaisten heikosta kuulemisesta Metsähallitus-lain uudistuksen yhteydessä. Saamelaisten äänen kuulemattomuus heikentää Suomen uskottavuutta puhuttaessa ihmisoikeuksista kansainvälisessä kontekstissa. Voiko valtio toimia ihmisoikeuksien globaalina puolustajana, mikäli se ei onnistu omalla maaperällään niiden toteuttamisessa? Toki ensisijainen tarve saamelaisten oikeuksien toteutumisen parantamiselle juontuu ihmisoikeuksien absoluuttisesta luonteesta, ei valtion maineen säilyttämisestä.
Ilmastonmuutos koskettaa ja huolestuttaa saamelaisia
Konkreettisten hankkeiden ohella saamelaisten oikeuksista puhuttaessa ei voida ohittaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Saamelaiskulttuuri on muuta väestöä riippuvaisempi luonnosta ja sen säilymisestä ennallaan. Vaikka nykyisin linjatut ja suunnitteilla olevat toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi onnistuisivatkin pysäyttämään ilmastonmuutoksen esimerkiksi kahden asteen lämpötilan nousuun, on jo tällainen muutos luonnon ja saamelaiskulttuurin kannalta hyvin mullistava. Ilmastonmuutoksen on arvioitu olevan radikaaleinta arktisella alueella – toisin sanoen saamelaisten kotiseutualueella – ja vaikeuttavan muun muassa porojen elinolosuhteita. Ilmastonmuutoksen hillitseminen huomattavasti nykyistä kunnianhimoisemmin toimin olisikin omiaan turvaamaan erityisesti saamelaisten elinolosuhteita.
Turun YK-Yhdistyksen ekskursio Inariin
Turun YK-Yhdistys teki marraskuussa kolmen päivän ekskursion Inariin. Ekskursion aikana vierailtiin niin luontokeskus- ja saamelaismuseo Siidassa, Saamelaiskäräjillä kuin läheisellä luontopolulla. Kuva: Venla
Päivä 1
Matka kohti Inarin kirkonkylää starttasi Turun linja-autoasemalta keskiviikkona kello 3:25. Monelle aikainen lähtö oli tarkoittanut valvomista tai olemattomia yöunia, mutta pienestä väsymyksestä huolimatta yleinen fiilis oli innostunut ja odottava. Monilla innostus vei voiton väsymyksestä. Ja jos ei vienyt, niin viimeistään bussissa otetut torkut tai lentokentällä nautitut kahvit toivat uutta energiaa ja innostusta päivään.
Lento Ivaloon lähti kello 7:50 ja lentomatkan aikana oli hyvää aikaa tutustua muihiin reissuun lähtijöihin, sillä kaikki eivät tunteneet toisiaan entuudestaan. Lyhyesti ja ytimekkäästi 10 hengen ekskursioporukkaamme voisi kuvailla sekalaiseksi sakiksi mukavia yhteiskuntatietelijöitä. Joukossa oli niin fukseja, n-vuoden opiskelijoita, sosiaalitieteilijöitä kuin politiikantutkimuksen opiskelijoita. Osalle TYKyn tapahtumat ja toiminta olivat tulleet jo aikaisemmin erittäin tutuiksi, kun taas toisille kyseessä oli ensi kosketus koko toimintaan. Hyvässä seurassa lentomatka meni kuin siivillä ja aikainen aamuherätyskään ei haitannut menoa.
Ivaloon laskeuduttua meitä vastassa oli aamuaurinko, kirpsakka pakkanen sekä lumivaippaan peittynyt maa, mikä oli kivaa vaihtelua harmaaseen ja melko lumettomaan Turkuun. Huolimatta crapland-otsikoista ensikosketuksemme Lappiin vastasi enemmän joulukorttimaisemaa kuin otsikoissa kuvattua lumetonta Pohjolaa. Nappasimme nopeasti matkalaukut, hyppäsimme lentokenttäbussiin ja matka jatkui kohti Inarin kirkonkylää.
Kun kaamos koittaa, niin valo vähenee. Kirkkaan puhtaat lumet kuitenkin lisäsivät valon tuntua Inarissa. Kuvat: Venla
Inarissa majoituimme kahden hengen mökkeihin, jotka sijaitsivat aivan Inarijärven rannan tuntumassa. Olimme majoitukseen todella tyytyväisiä, sillä maisema mökkien läheisyydessä oli upea. Sijainti oli erinomainen, sillä kävelymatkaa Inarin kirkonkylän keskustaan oli vain 700 metriä. Oikeastaan kaikki Inarin suurimmat nähtävyydet sijaitsevat keskustan läheisyydessä: museo -ja luontokeskus Siida, Saamelaiskulttuurikeskus Sajos, Papana -kuppila ja muut matkamme kannalta tarvittavat palvelut olivat saavutettavissa ekologisesti – omin jaloin. Maisemat olivat niin kauniita, että pienet happihyppelyt eivät haitanneet retkeilijöitä lainkaan. Kauan emme ehtineet viettämään aikaa mökeissä, sillä oli aika lähteä suunnistamaan kohti ekskursion ensimmäistä kohdetta eli museo- ja luontokeskus Siidaa.
Sana Siida on pohjoissaamea ja tarkoittaa saamelaista lapin-tai poronkylää sekä elinpiiriä sen sisällä. Kuva: Venla
Siida viettää tänä vuonna 20-vuotisjuhlavuottaan. Paikan historia alkaa kuitenkin jo vuodelta 1959, jolloin perustettiin ensimmäinen saamelaismuseo Sámi Litto – Saamelaisten yhdistys ry:n toimesta. Vuosien saatossa museon toiminta on laajentunut, monipuolistunut ja museon toiminnan on tarkoitus laajentua vielä lähitulevaisuudessa lisää. Vuonna 1995 Inariin myönnettiin EU-rahoitus Siidan rakennushanketta varten ja vuonna 1998 valmistui Siidan rakennus, jossa nykyään toimii Saamelaismuseon lisäksi Metsähallituksen Ylä-Lapin luontokeskus.
Siidassa pääsimme ensimmäiseksi ihailemaan luontokuvaaja Martti Rikkosen Aurora Aanaar -revontuliesitystä. Esitys koostui Rikkosen ottamista luontokuvista sekä saamelaismuusikko Niillas Holmbergin ja Stefan Kvanströmin säveltämästä musiikista. Loimuavat revontulet olivat kaunista katsottavaa. Valitettavasti nämä revontulet jäivät reissumme ainoiksi. Näytöksen jälkeen alkoi opastettu kierroksemme Siidassa. Ensimmäiseksi haluamme kiittää meidän ihanaa opastamme, joka vastasi innokkaasti hänelle esitettyihin kysymyksiin ja vietti yli tunnin yliaikaa meitä opastaen. Tämä kertoo jo varmasti paljon siitä, miten onnistunut vierailu Siidassa meillä oli! Eli vahva suositus jo nyt Siidan opastetuille kierroksille!
Perusnäyttelyiden lisäksi Siidassa on vaihtelevia näyttelyitä. Tällä kertaa pääsimme ihailemaan kauniita luontokuvia Inarin maisemista. Kuvat: Venla
Kierroksen aluksi saimme ihastella paikallisten valokuvaajien luontokuvia Inarista sekä kuulla Siidan ulkomuseon historiasta. Siidan ulkomuseossa esitellään muun muassa saamelaista rakennuskulttuuria sekä esineellistä kulttuuriperintöä. Ulkomuseon rakennukset ovat harvinaisia ja arvokkaita, sillä ne ovat niitä harvoja 1800-luvulta säilyneitä taloja, jotka eivät tuhoutuneet Lapin sodan aikana. Ulkomuseoon emme valitettavasti päässeet tutustumaan sen tarkemmin, sillä se ei ole talvisaikaan auki.
Valokuvanäyttelystä siirryimme historiaosuuteen, jonka aikana saimme kuulla saamelaisten historian eri vaiheista. Kierroksen aikana perehdyttiin niin kielikysymyksiin, assimilaatioon, luontosuhteeseen kuin pukeutumiseen. Kielen ja kulttuurin heikkeneminen ovat seurausta pohjoismaisten valtioiden harjoittamasta 1900-luvun assimilaatiopolitiikasta, jonka tarkoituksena oli sulattaa saamelaiset valtakulttuuriin. Kouluissa sulauttaminen ilmeni 1940–1970-luvuilla muun muassa siten, että saamen kielen puhuminen oli ankarasti kielletty. Mikäli lapset erehtyivät puhumaan omaa äidinkieltään koulussa, heitä rangaistiin. Oman lisänsä sulauttamiseen toi se, että koulumatkat olivat pitkiä, minkä takia saamelaislapset muuttivat koulun yhteydessä oleviin asuntoloihin. Kotiin päästiin vain pitkillä lomilla. Pikkuhiljaa häpeä ja pelko johtivat siihen, etteivät lapset halunneet puhua omalla äidinkielellään edes kotonaan. Osa halunnut enää siirtää kieltä seuraavalle sukupolvelle. Nykyään tilanne ei ole yhtä huono, sillä saamen kielen tietoinen vaaliminen ja elvyttäminen on vahvistunut merkittävästi 1980-luvulta lähtien. Esimerkiksi Suomen lakiin on kirjattu, että saamelaisilla on oikeus saada viranomaispalvelua sekä opetusta omalla äidinkielellään. Saamen kielellä on virallinen asema saamelaisten kotiseutualueilla Enontekiössä, Inarissa, Utsjoen kunnissa sekä Sodankylän pohjoisosassa.
Vasemmalla oleva kielipuu havainnollistaa sitä, miten erilaisia saamen kielet ovat keskenään. Tiesitkö, että maailmassa on yhteensä 11 eri saamen kieltä? Suomessa puhutaan kolmea eri saamen kieltä: inarinsaamea, koltansaamea ja pohjoissaamea. Yleisin kieli on pohjoissaame, jota puhuu 75 % kaikista pohjoismaalaisista saamelaisista. Muut saamen kielet on määritelty uhanalaisiksi tai jopa kokonaan kadonneiksi. Kuvat: Venla
Historiaosuuden jälkeen siirryimme suureen näyttelysaliin, joka teki meihin heti suuren vaikutuksen kauneudellaan ja visuaalisuudellaan. Näyttelysalin seinät koostuivat koko seinän kokoisista ja takaa valaistuista luontokuvista, jotka kuvastivat Ylä-Lapin luontoa 12 eri kuukautena.. Valokuvien tarkoituksena on havainnollistaa sitä, miten kaunis ja erilainen Ylä-Lapin luonto on eri vuoden aikoina ilmastoltaan, valaistukseltaan ja väreiltään. Lisäksi kuvilla on haluttu kuvastaa sitä, miten tärkeässä osassa luonto on saamelaiskulttuurissa. Saamelaisille luonto ei ole mikään ihmisestä erillään oleva asia vaan se on tärkeä osa jokapäiväistä elämää ja arvostus luontoa kohtaan on suuri. Vahvasta luontoyhteydestä kertoo paljon se, että saamen kielissä on sadoittain luontoa sekä luonnonilmiöitä kuvaavia sanoja. Esimerkiksi pelkästään porolle ja lumelle on satoja eri sanoja. Suuressa näyttelysalissa saimme tutustua lisää luontosuhteeseen sekä tärkeimpiin elinkeinoihin eli poronkasvatukseen, kalastukseen ja metsästykseen.
Luonnonmateriaalit ovat todella merkittävässä osassa myös saamelaisissa käsitöissä sekä pukeutumisessa. Oli upeaa nähdä, miten taitavasti ja monimuotoisesti eri luonnon materiaaleja, kuten puuta ja poronnahkaa oli erilaisissa käsitöissä hyödynnetty. Lisäksi opas kertoi meille saamenpuvuista ja niiden merkityksestä. Tiesitkö, että saamenpukuja on useita erilaisia ja puvun malliin ja koristeluun vaikuttaa muun muassa asuinseutu, sukujuuret sekä henkilön siviilisääty? Pohjoissaameksi saamenpuku on gákti, inarinsaameksi mááccuh ja koltansaameksi määccaǩ.
Kahden tunnin opastuskierroksen jälkeen oli vuorossa vapaata kiertelyä Siidan eri näyttelyissä. Erityisen mielenkiintoinen oli ”Viidon Sieiddit – Saamelaisen luontosuhteen uudet mittasuhteet” -näyttely, jossa lähestyttiin luontosuhteen ja elämäntapojen välistä suhdetta kuvien, videon, äänien sekä musiikin avulla. Suurin osa näyttelyn valokuvista oli tunnetun saamelaisen valokuva- ja videotaiteilija Marjo Helanderin käsialaa.
Parin tunnin kiertelyn jälkeen alkoivat jo nälkä ja väsymys painamaan toden teolla. Eikä ihme, sillä olimme olleet liikkeessä jo kello 03:25 lähtien. Monet menivät kaupan kautta takaisin mökeille. Villeimmät meistä menivät nukkumaan jo kello 18:00, kun taas osa jaksoi kävi tutustumassa paikalliseen menomestaan eli PaPaNaan.
Marjo Helanderin taideteoksia: vasemmalla ”Hämärän salaisuudet II” ja oikealla ”Kulutuksen anatomiaa”. Kuvat: Venla
Päivä 2
Toinen päivä Inarissa käynnistyi rennosti Hotelli Inarin herkullisella aamupalalla. Oli ihanaa päästä valmiiseen aamupalapöytään ja nauttia kiireettä kupillinen kuumaa kahvia kaunista Inarijärveä samalla ihastellen. Päivän aikataulu oli edellistä päivää huomattavan paljon rennompi, sillä yhteinen ohjelma alkoi vasta kello 15. Osa hyödynsi vapaa-ajan menemällä läheiselle luontopolun, kun taas toiset halusivat pyhittää ylimääräisen ajan opiskelulle ja päiväunille.
Toisen päivän agendana oli vierailu Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa, joka on saamelaisen kulttuurin ja hallinnon keskus. Sajoksessa toimii useampi toimija, kuten esimerkiksi saamelaiskäräjät, saamelaisalueen koulutuskeskus, saamelaiskirjasto, saamelaisarkisto sekä erilaisia saamelaisyhdistyksiä. Lisäksi marraskuussa keskukseen oli väliaikaisesti sijoitettuna YLE Oddasat eli saamenkielisten tv-uutisten työntekijöiden toimipisteet.
Sajoksessa toimii useita eri toimijoita, minkä takia se on tärkeä kohtaamispaikka Inarissa. Kuvat: Venla
Opastettu kierroksemme alkoi Arttu Niemisen dokumentilla ”Sápmi – They Way of Being”, jonka aikana tehdään kokeellinen ja kulttuuriantropologinen matka Saamenmaan luontoon ja sen kanssa elävään kulttuuriin. Dokumentti oli visuaalisesti todella kaunis ja vaikuttava. Alla linkki dokumentin traileriin.
Dokumentin jälkeen pääsimme tutustumaan Saamelaiskäräjien hallintaan ja toimintaan. Saamelaiskäräjät on vuonna 1996 perustettu saamelaisten korkein itsehallintoelin, joka toimii Suomen oikeusministeriön hallinnon alla, mutta on valtion viranomaisista itsenäinen. Saamelaiskäräjien perustuslaillinen tehtävä on toteuttaa saamelaista kulttuuri-itsehallintoa, turvata saamelaisen alkuperäiskansakulttuurin säilyminen ja kehittyminen sekä edustaa saamelaisia niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Saamelaiskäräjiin kuuluu 21 varsinaista jäsentä ja 4 varajäsentä, jotka valitaan neljän vuoden välein vaaleilla. Jokaisesta saamelaisten kotiseutualueen kunnasta (Inarin kunnat, Utsjoen kunnat, Enontekiö, Sodankylä) on valittava vähintään kolme edustajaa saamelaiskäräjille. Seuraavat vaalit järjestetään vuonna 2019. Vaaleissa voivat äänestää kaikki saamelaiskäräjien vaaliluetteloon rekisteröityneet saamelaiset.
Saamelaiskäräjät kokoontuvat noin kerran kuukaudessa keskustelemaan ajankohtaisista asioista, tosin Saamelaiskäräjien puheenjohtaja on Sajoksessa paikalla melkein ympäri vuoden. Kokoukset ovat julkisia ja niitä pystyy seuraamaan sekä paikan päällä parlamenttisalissa että etänä livestriimauksen kautta. Erityisen mielenkiintoista oli se, että parlamenttisalissa on käytössä tulkkauslaitteet ja istuntojen aikana salissa on useampi tulkki kääntämässä kokousta muun muassa inarinsaameksi, koltansaameksi, ruotsiksi, venäjäksi ja suomeksi.
Saamelaiskäräjien lisäksi yksi merkittävistä toimijoista Sajoksessa on saamelaisalueen koulutuskeskus SAKK. Kyseessä on toiseen asteen oppilaitos, joka järjestää moniammatillista koulutusta sekä edistää saamelaiskulttuuria. Koulussa voi opiskella sekä saameksi että suomeksi. Oppilaitoksessa on mahdollisuus suorittaa useita eri tutkintoja, ja se on merkittävä saamelaiskulttuurin edistäjä sekä kehittäjä, sillä se on Suomen ainoa saamelaiselinkeinoja opettava ammattikoulu, jossa opetetaan muun muassa saamenkäsitöitä ja poronhoitoa. Myös me opimme muutaman fraasin inarin-, pohjois-ja koltansaameksi kierroksen aikana.
Kuvassa olevat fraasit ovat seuraavanlaisessa järjestyksessä: suomeksi, englanniksi, pohjoissaameksi, inarinsaameksi ja ja koltansaameksi. Kuvat: Venla
Vierailut Sajoksessa ja Siidassa korostivat, että saamelaiskulttuurin ytimessä ovat luonnon kunnioittaminen ja kierrättäminen. Esimerkiksi Sajoksen arkkitehtuurissa ja materiaaleissa on haluttu huomioida luonnonläheisyys sekä ympäristöystävällisyys. Rakennuksen pohjamuoto on on saanut inspiraatiota saamelaisista käyttöesineistä, kuten esimerkiksi porontaljasta. Parlamenttisalin ovaalimuoto on puolestaan tullut rummun/kuksan muodosta. Lisäksi Sajoksessa on useita isoja ikkunoita, jotta luonnonvalo ja luonto näkyisivät myös sisälle. Saamelaiset ovat elävä esimerkki elämäntavasta, joka on pyrkinyt kautta historian tietoisesti kestävään kehitykseen. Myös Yhdistyneet kansakunnat ovat luoneet Agenda 2030 tavoitteet, joiden avulla on tarkoitus edistää kestävää kehitystä ja jossa ympäristö, talous ja ihminen huomioidaan tasavertaisesti. Lue lisää YK:n Agenda2030:sta.
Sajoksen jälkeen suuntasimme syömään sekä viettämään rentoa iltaa paikalliseen PaPaNaan. Rennon illanvieton jälkeen oli hyvä siirtyä takaisin mökeille ja valmistua seuraavaan päivään.
Päivä 3
Viimeisen reissupäivän ohjelmassa oli Juutuan luontopolku, joka oli noin 6 km pituinen luontopolku vain kilometrin päästä Siidasta. Luontopolun aikana saimme nauttia paitsi kauniista luonnosta ja hiljaisuudesta myös paikallisista tarinoista sekä alueen historiasta. Luontopolun varrella on nimittäin tauluja, joissa kerrotaan tarinoita Juutuan menneisyydestä. Kyseiset taulut on kuvittanut inarilainen taiteilija Merja Aletta Ranttila.
Reissun aluksi me tottakai hieman eksyimme polulta. Onneksi mukana oli yksi SM-tason suunnistaja, joka lähti johdattamaan meitä varmoin ottein oikeaan suuntaan. Jännitys ja yllättävät tilanteet eivät kuitenkaan loppuneet tähän, sillä seuraavaksi törmäsimme muutamaan paikalliseen, jotka ihmettelivät ojaan ajanutta autoa. Pienen tutkiskelun jälkeen selvisi, että autossa ei onneksi ollut ketään ihmisiä ja suuremmilta henkilövahingoilta oli vältytty. Poliisille soitetun puhelun, pienen rupattelun sekä koiran rapsuttelun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa.
Pienen patikoinnin jälkeen saavuimme vihdoin polun pääkohteelle eli Jäniskosken riippusillalle. Päätimme jäädä pienelle tauolle kosken vieressä olevalle laavulle ja paistaa evääksi pakatut soijanakit sekä vaahtokarkit leirinuotiolla. Saavuimme laavulle juuri sopivasti, sillä juuri kun olimme saaneet nuotion sytytettyä, alkoi taivaalta satamaan hiljalleen lunta.
Eväät syötyämme matkamme jatkui. Noin tunnin patikoinnin jälkeen saavuimme takaisin Inarin kirkonkylälle ja menimme hetkeksi lepäämään mökeille. Illalla meitä odotti sauna sekä illallinen Hotelli Inarissa. Hyvän illallisen ja rentouttavan saunan jälkeen uni kyllä maittoi.
Seuraavana päivänä lähdimme aikaisella aamulennolla takaisin Etelä-Suomeen. Lapin luonto teki meihin kaikkiin suuren vaikutuksen ja TO DO -listalla on ehdottomasti pidempi reissu Ylä-Lappiin. Ehkäpä seuraavalla kerralla on mahdollisuus vierailla Urho Kekkosen kansallispuistossa sekä ihailla taivaalla loistavia revontulia.
Kiitoksia vielä mahtavalle reissuporukalle upeasta ekskursiosta!
Lähteet:
HE 239/2016 Asiantuntijalausunnot https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_239+2016_asiantuntijalausunnot.aspx
Laiti, Petra (2017): Jäämeren rata murskaa saamelaiset alleen, 2017. Elektroninen aineisto <https://petralaiti.com/2017/06/19/jaameren-rata-murskaa-saamelaiset-alleen/>
Lehtola, Veli-Pekka (2015): Saamelaiskiista. Sortaako Suomi alkuperäiskansaansa? Into Kustannus.
Lehtola, Veli-Pekka (2012): Saamelaiset suomalaiset. Kohtaamisia 1896–1953. Helsinki. SKS.
Sano se saameksi (2015): Pikaopas saamelaiskulttuuriin. Elektroninen lähde: http://sanosesaameksi.yle.fi/pikaopas-saamelaiskulttuuriin/
Sámediggi (Saamelaiskäräjät) (2018): Jäämeren radan linjauksesta ei neuvoteltu Saamelaiskäräjien kanssa. Elektroninen aineisto: <https://www.samediggi.fi/2018/03/15/jaameren-radan-linjauksesta-ei-neuvoteltu-saamelaiskarajien-kanssa/>
Sámediggi (Saamelaiskäräjät) (2018): https://www.samediggi.fi
Siida (2018): http://www.siida.fi/sisalto
Suomen ja Norjan välinen sopimus kalastuksesta Tenojoen vesistössä (42/2017)
Tamminen, Jari (2018): Jäämerenrata ei ole tervetullut Elektroninen aineisto. <http://hairikot.voima.fi/artikkeli/jaameren-rata/>
Tenojoen vesistön kalastussääntö (42/2017 Liite 2)
STT (2018): Tutkimus: Saamelaiset koko ajan alttiimpia ilmastonmuutoksen kielteisille vaikutuksille | Yle Uutiset | yle.fi. 2018 Elektroninen aineisto <https://yle.fi/uutiset/3-10480318>
United Nations Human Rights Office of the High Commissioner (2015): Finland / Indigenous peoples: New bill threatens Sami’s rights to their traditional lands and livelihood Elektroninen aineisto <https://www.ohchr.org/EN/NewsEvents/Pages/DisplayNews.aspx?NewsID=16897&LangID=E>
Wesslin, Sara (2018): Työryhmällä kaksi kuukautta aikaa selvittää Jäämeren radan vaikutuksia saamelaisiin, luontoon ja poronhoitoon – ”Ei onnistu” | Yle Uutiset | yle.fi. 2018. Elektroninen aineisto <https://yle.fi/uutiset/3-10453366>
Yle Saami (2015): Suomi sai nuhteita YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien erityisraportoijalta – ”Metsähallituslakiluonnos uhkaa saamelaisten oikeuksia” | Yle Uutiset | yle.fi. 2015. Elektroninen aineisto: <https://yle.fi/uutiset/osasto/sapmi/suomi_sai_nuhteita_ykn_alkuperaiskansojen_oikeuksien_erityisraportoijalta__metsahallituslakiluonnos_uhkaa_saamelaisten_oikeuksia/8539451>
Valokuvat:
Peipponen, Pasi (Yle): https://yle.fi/uutiset/3-9524606
Wesslin, Sara (Yle): https://yle.fi/uutiset/osasto/selkouutiset/perjantai_622015/7787151
Yle uutisgrafiikka: https://yle.fi/uutiset/3-9753427