Vaikka haluaisitkin, et varmaankaan ole voinut jättää huomaamatta viimeaikaisia tuhoja. Helteisen kesälomajaksomme aikana uutisvirtamme on syöttänyt tietoja esimerkiksi tappavista tulvista Euroopassa, Intiassa, Afganistanissa, Kiinassa, Bangladeshissa ja Koreassa, maastopaloista Pohjois-Amerikassa sekä helleaalloista Kanadassa ja Venäjällä. Tihentyneellä tahdilla ilmestyvät sään ääri-ilmiöt ovat yhteydessä ilmastonmuutokseen, ja muun muassa hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n viimeviikkoinen raportti tietää kertoa nyt näkemämme olevan vasta alkusoittoa.
Ilmastonmuutos vaikuttaa usein eniten niihin, jotka ovat vaikuttaneet sen syntyyn vähiten. Viimeaikaiset tuhot osoittanevat monille konkreettisesti, ettei muutos kuitenkaan kohdistu vain niin kutsutun globaalin etelän köyhiin, tai tapahdu kaukana hamassa tulevaisuudessa, vaan on yhteinen haaste nyt ja tässä. Kehittyneet teollisuusmaat ovat sitoutuneet YK:n ilmastopuitesopimuksen UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen alla antamaan kansainvälistä ilmastorahoitusta kehittyville maille. Tätä rahaa kohdistuu ilmastonmuutoksen hillintään, joka päästöjä vähentämällä ehkäisee sopeutumistarvetta ja pahimpia tuhoja, sekä siihen sopeutumiseen, jolla on yhtä lailla merkittävä rooli elon edellytysten takaamiseksi muuttuvassa ilmastossa.
Sopeutuminen ja hillintä vaativat huimia ponnistuksia ja rahallisia panostuksia. Lisäksi ilmastonmuutoksesta aiheutuu joitain peruuttamattomia, ihmisten elämään voimakkaasti vaikuttavia tuhoja, jolloin puhutaan ilmastokeskustelussa ‘menetysten ja vahinkojen’ konseptista. Näiden tuhojen rahoitus on vielä ratkaisematta, eikä kaikkia vahinkoja pystytä koskaan korvaamaan.
Ilmastorahoituksen mobilisointi onkin yksi ilmastosopimuksen seuraavan osapuolikokouksen, COP26, päätavoitteista. Kehittyneet maat ovat luvanneet mobilisoida kehittyville maille yhteensä 100 miljardia euroa ilmastorahoitusta vuosittain vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteeseen ei YK:n julkaiseman itsenäisten asiantuntijoiden raportin mukaan (Bhattacharaya et al. 2020) hyvin todennäköisesti vielä ole ylletty, joten kehittyneiden maiden olisi nostettava rahoitustaan, ja vuoteen 2025 mennessä on tarkoitus sopia uudesta pohjatavoitteesta.
Rahoituksen lisäämisen yhteydessä on samalla syytä tarkastella oikeudenmukaisuutta ja sitä, keiden käsitystä oikeudenmukaisuudesta rahoituksen painotukset heijastelevat. Käsitys siitä, miten rahaa kerätään ja kohdistetaan oikeudenmukaisesti, ei ole yhtenäinen, ja rahoituksen nykyjakauma heijastelee harvoin kehittyvien maiden preferenssejä. Määrän lisäksi on syytä huomioida rahoituksen laatu. Esimerkiksi rahoituksen ennustettavuus, läpinäkyvyys, saavutettavuus, kanavointi sekä jakautuminen alueiden, toimijoiden ja eri käyttötarkoitusten välillä muovaavat myös saavutettavia tuloksia.
Kehittyneillä valtioilla on velvoite sekä oikeudenmukaisuuden että yhteisen edun nimissä antaa rahoitusta ilmastonmuutokseen vähiten vaikuttaneille kehittyville maille, minkä lisäksi julkinen rahoitus antaa tärkeän signaalin markkinoille. Myös yksityisen puolen rahoitus on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää; Pariisin sopimuksen mukaisesti kaikki rahavirrat tulisi sovittaa kestävyyttä tukeviksi, ja COP26-kokous toivoo yksityisen puolen muuttavan julkiset miljardit biljooniksi. COP26-kokouksen mukaan maiden tulee hallita ilmastonmuutoksen vaikutuksia kansalaistensa elämään, ja niiden tulee saada siihen rahoitusta. Lisäksi “jokaisen yrityksen, jokaisen rahoituslaitoksen, jokaisen pankin, vakuuttajan ja sijoittajan” tulee muuttua, jotta ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa.
Ilmastonmuutoksen loppulasku lankeaakin tavalla tai toisella sekä meille kaikille että tuleville sukupolville, eikä jako viivan alle ole reilu. Tässä laskussa vitkastelu kerryttää korkoa, ja todellinen loppusumma riippuu nyt tarvittavista ripeistä toimista. Marraskuun lähestyessä odotukset keskittyvät COP26-ilmastokokoukseen: Glasgow’ssa ilmastorahoituksen ratkaisemattomat ongelmat on nostettava pöydälle, eikä kellään pitäisi olla varaa pihistellä ihmiskunnan tulevaisuuden kustannuksella.
Kira Heikelä
Kirjoittaja on Turun YK-yhdistyksen hallituksen jäsen ja tutkii pro gradu -tutkielmassaan ilmastorahoituksen ja ilmasto-oikeudenmukaisuuden välistä suhdetta UNFCCC:n osapuolikokouksissa.
Lähteet:
https://www.un.org/sites/un2.un.org/files/100_billion_climate_finance_report.pdf
Bhattacharaya, Richard Calland (co-chairs); Averchenkova, Alina, Gonzalez, Lorena, Martinez-Diaz, Leonardo & Van Rooij; Jerome (2020)
COP26 (2021) Goals: Finance. https://ukcop26.org/cop26-goals/finance/
COP26 (2021) Priorities for Public Climate Finance in the Year Ahead. https://ukcop26.org/wp-content/uploads/2021/01/PRIORITIES-FOR-PUBLIC-CLIMATE-FINANCE-IN-THE-YEAR-AHEAD.pdf
Heikelä, Kira (2021): Rahalla reiluutta? – Ilmastorahoitus ilmasto-oikeudenmukaisuuden välineenä UNFCCC:n osapuolikokouksissa. https://www.utupub.fi/handle/10024/152325
IPCC (2021) Summary for Policymakers. In: Climate Change 2021: The Physical Science Basis. https://www.ipcc.ch/report/ar6/wg1/#SPMIPCC (2021) Climate change widespread, rapid and intensifying. https://www.ipcc.ch/2021/08/09/ar6-wg1-20210809-pr/