Pronssikautinen hautaröykkiö Harjavallan KuumoonmäelläArkeologian yhdistys Vare ry on vuonna 1962 perustettu Turun yliopiston arkeologian opiskelijoiden ainejärjestö. Yhdistyksen nimi vare merkitsee vanhoissa varsinais-suomalaisissa murteissa hautarauniota tai hiidenkiuasta.

Yhdistyksen historiaa

Vare arkeologian oppiaineen alkuaikoina¹

Arkeologian opiskelijoitten ja harrastajainkerho perustettiin 19.11.1962. Perustajajäseninä olivat koolla Ulla Kaasalainen, Isto Kauhanen, Teija Korte, Pipsa Kuisma, Ulla Käpynen, Jukka Laakso, Lasse Laaksonen, Pirjo Lahtiperä, Ville Luho ja Heikki Mattinen. Kerhon seuraavassa kokouksessa päätettiin säännöistä ja nimestä, johon päädyttiin äänestämällä seitsemän ehdotuksen joukosta. Yhdistyksen alkutaipaleen aikana turkulaiset opiskelijat kävivät suorittamassa opintoja Helsingissä ja opiskeluolosuhteet olivat muutenkin vaatimattomat. Arkeologian opetus käynnistyi Turussa varsinaisesti vasta vuonna 1969.

Opintojen alkuvaiheessa dosentti Ville Luholla oli merkittävä osa Vareen toiminnassa. Hän muun muassa toimi kerhon syksyn ja kevään muinaisjäännösretkien matkanjohtajana, piti esitelmiä ja tuki Vareen toimintaa monin tavoin. Yhtään vähempi ei ollut myöskään Liedon Vanhalinnan, sekä Mauno ja Ester Wanhalinnan merkitys Vareen alkutaipaleella. Varelaiset viettivät 1960-luvulla runsaasti aikaa Vanhalinnassa, jossa pidettiin muun muassa kerhon kokouksia ja pikkujoulujuhlia yhdessä Kritiikin kanssa. Vare sai myös mahdollisuuden tutkia kerhon nimen alkulähdettä eli pronssikautista hautaröykkiötä yhdistyksen puheenjohtaja Pirjo Lahtiperän johdolla Liedon Vanhalinnan Kotokalliolla kahtena kesänä 1965 ja 1966.

1970-luvun aikana Vare muotoutui selkeämmin opiskelijayhdistykseksi. Vuonna 1974 vanha nimi Arkeologian kerho Vare muutettiin nykyiseen nimeen Arkeologian yhdistys Vare. Samana vuonna alettiin myös julkaista omaa lehteä, Vareliaa. Yhdistyksen toiminta muodostui edelleen pääasiassa kevät- ja syysretkistä, sekä lukuisista vierailevien esitelmöitsijöiden pitämistä esitelmätilaisuuksista, joita pidettiin pääasiassa kokousten jälkeen. Yhdistys alkoi myös ottaa voimakkaammin kantaa opetusta koskevissa seikoissa.

Toukokuussa 1975 Vare järjesti yhdessä Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijajärjestö Fibulan kanssa Turussa Kuralan Kylämäkeä käsittelevän seminaarin. Kylämäkeä uhkasi alistaminen uudisrakentamiselle ja sen suojelemiseksi tehtiin todennäköisesti kaikki mahdollinen. Samana vuonna Vareesta tuli rekisteröity yhdistys. Säännöllinen osallistuminen pohjoismaisten arkeologian opiskelijoiden Kontaktiseminaariin alkoi ja vuonna 1976 yhdistys isännöi Ruissalossa pidettyä Kontaktiseminaaria.

(Kuva: Dokumentointia Vareen kaivauksella Liedon Vanhalinnan Kotokalliolla kesällä 1966. Kuvaaja Pirjo Lahtiperä. Turun yliopiston arkeologian oppiaineen arkisto.)

Perinteiden vakiintumisen aika

Vuosikymmenen puoliväli oli yhdistykselle kuitenkin pääasiassa hiljaista aikaa. Asiat alkoivat muuttua vuosikymmenen loppuun tultaessa. Vuonna 1977 käynnistyi Vareen 1990-luvulle asti kestänyt kaivaushanke Turun (ent. Maarian) Jäkärlän kivikautisella asuinpaikalla. Syksyllä 1979 Vare järjesti Liedon Keetterimäen hautaröykkiöllä kaivaukset, jotka Mauno ja Ester Wanhalinna kustansivat. Vareeseen perustettiin 1978 opintopiiri, joka seuraavalla vuosikymmenellä nimettiin uudelleen teoriapiiriksi. Alettiin järjestää kaivauksia esitteleviä iltoja ja hallitus edusti aktiivisesti yhdistystä erinäisissä tilaisuuksissa.

1970- ja 1980-lukujen vaihteessa Vareen toiminta alkoi vahvistua entisestään. Vareen 20-vuotisjuhlavuoteen 1982 mennessä yhdistykselle oli ehtinyt muutamassa vuodessa syntyä jo useita uusia perinteitä, joista monet jatkuivat lähes sellaisinaan aina 1990-luvulle ja 2000-luvulle asti. Tällaisia pitkään jatkuneita perinteitä ja toimintamuotoja olivat teoriapiirin ohella muun muassa Arkeologian klubin eli A-klubin kokoontumiset paikallisissa ravintoloissa, Vare-sauna, Ylioppilaskylässä toimintansa aloittanut keramiikkakerho sekä päivystykset laitoksen tiloissa keskiviikkoisin klo 12-13.

1980-luvulla vietettyjä perinteitä olivat myös Juliuksen päivän vietto pizzan merkeissä, Littoistenjärvellä sijainneella Riihituvalla vietetyt erityiset vuotuisjuhlat. Myös yhdistyksen kevyt liikuntaharrastus oli vireää ja varelaiset osallistuivat usein esimerkiksi TYYn järjestämiin kilpailuihin ja laskiaisriehaan. Pikkujouluja alettiin järjestää säännöllisesti yhdessä kansatieteen ja folkloristiikan ainejärjestö Nefa-Turun ja uskontotieteen edellisen vuosikymmenen puolivälissä toimintansa aloittaneen ainejärjestö Nirvanan kanssa. Vuosikymmenen alussa näistä useat legendaarisiksi muodostuneet juhlat järjestettiin oikeustieteen opiskelijoiden Lexin juhlatilalla Kirkkotiellä yhdistettynä naamiaisteemaan.

(Kuva: Vareen syysretkellä Tukholmassa 1980. Kuvaaja Tapani Tuovinen. Turun yliopiston arkeologian oppiaineen arkisto.)

Lähteet

¹ Luku perustuu Vareen 20-vuotisjuhlavuonna Juhla-Vareliassa 1982:3 julkaistuun, Jari Laukkasen, Jari Sjölundin ja Pertti Itkosen laatimaan artikkeliin Vareliaaninen aika 1962-1982
– Arkeologian yhdistys Vare ry:n hallitusten kokousten pöytäkirjat ja toimintakertomukset.
– Varelia. Arkeologian yhdistys Vare ry:n lehti.