Venettä kunnostamassa: Mitä näennäisesti yksinkertaisesta urakassa voi seurata?

Pari kesää sitten katsastusmies mönki H-veneeni pilssiin tarkistamaan ne ainoat veneeni läpivienit. Poistuessaan veneestä hän ilmoitti, että toisen venttiilin akseli oli murtunut ja näin ollen läpivienti oli jäänyt kiinni asentoon. Tuumin mielessäni, että eipä tuo mitään. Nopea projekti edessä. Ei muuta kuin putkipihdit käteen, vanha rikkinäinen venttiili yli laidan ja uusi tilalle. Hetken päästä minulle valkeni, että projekti ei ollutkaan näin yksinkertainen. Tässä artikkelissa aionkin pohtia, mikä meni vikaan ja miksi?

Varauduin projektiin hyvin. Hankin erikokoisia ja näköisiä putkipihtejä, jotka heitin auton takakonttiin ja lähdin ajamaan kohti Raumaa. Viereisellä penkillä istui hyväntuulinen vaimo ja takapenkillä istui laivakoira Butler. Tässä sinänsä ei ollut mitään vikaa, mutta keväinen ilma oli melko kolea. Syystä tiesin, että venttiilin irrotusprojekti tulisi suorittaa melko nopeasti, mielellään alle viidessä minuutissa, sillä kanssamatkustajien kärsivällisyys ei tulisi olemaan pitkä.

Seuran varakommodori oli luvannut konsultaatioapua paikanpäällä ja hän olikin jo paikalla kaartaessamme veneen talvisäilytyspaikalle. Pihdit olalle ja pilssiin konttaamaan! Varakommodori epäili venttiilin kampeamisen olevan työlästä ja neuvoi ystävällisesti kanssamatkustajaani lähtemään koiran kanssa hieman pidemmälle lenkille. Sää ei kuitenkaan tähän houkutellut, sillä huhtikuun ilma ei ollut mitä keväisin: kaksi plus astetta ja räntää tuli vaakatasossa. Puoliso ja pentu jäivät autoon.

Ensimmäinen, rikkinäinen venttiili lähti irti varsin helposti. Aikaa kului noin kaksi minuuttia ja siitäkin suurin osa kului ison miehen sovittautuessa ahtaaseen H-veneen peräpilssiin. Tästä rohkaistuneena mietin, että eikö kannattaisi nyt vaihtaa se toinenkin venttiili, varsinkin kun se nyt on vanha ja hidas sulkea pyörittämällä. Kyllä uusi kahvallinen palloventtiili olisi aina nopeampi sulkea hädän hetkellä. Tässä tapahtui tämän projektin toinen virhe. Ensimmäinen oli se, että otin vaimoni mukaan maakuntamatkailulle ja nyt sain kuulla väliaikoja tasaiseen tahtiin. Toinen venttiileistä ei tahtonut millään irrota ja taistelin sen kanssa pitkään. Välillä oli mahdotonta saada pienintäkään putkipihtiä oikeaan väliin ja välillä apinan raivokaan ei auttanut. Lopulta sain sen kuitenkin irti ja tuhot olivat minimaaliset, mitä nyt rystyset vuotivat verta ja räntää valui pilssiin istumalaatikosta. En ollut ottanut huomioon, että letkun pituus ei riittänyt viemään vettä läpivientiin. Onneksi varakommodori lupasi käydä tyhjentämässä pilssin seuraavana päivänä ja tulevalle viikolle oli luvattu sateetonta jaksoa.

Vaikka operaatio oli kestänyt hieman kauemmin kuin ajattelin, en silti ollut pettynyt. Projekti eteni kaikesta huolimatta mallikkaasti. Mallikappaleet mukana ajoin kohti Turkua lämpimässä autossa. Nopean selvityksen jälkeen löysin halvimmat varaosat, kiitos internetin. Huomasin, että osien välillä saattoi olla huomattavia hintaeroja ja tässä tapauksessa Biltema tai Bauhaus eivät olleet edullisimmat. Niistä toki saa tavaran itsepalveluhyllystä, mutta tällä kertaa marssin venetarvikeliikkeeseen, jossa sain nauttia ystävällisen venetarvikemyyjän kanssa tunnin etsien oikean kokoisia venttiilejä. Varastokirjanpito nimittäin näytti, että juuri Turun liikkeessä niitä oli. Vielä vaikeampaa oli löytää karoja oikealla kierteellä. Olin näet huomannut karojen tarpeellisuuden, koska joku veneen edellisistä omistajista oli liimannut muoviset karat kiinni venttiiliin ja näin ollen en saanut niitä irti. Tästä samasta syystä johtui ilmeisesti toisen venttiilin kovahkonlainen kiinnitys. Näin ollen ajattelin, että säästän omaa vaivaani ostamalla uudet. Olivathan ne hieman pidemmät ja sitä kautta kaksi klemmariakin mahtuu paremmin karaan. Tässä kohtaa tapahtui kolmas virhe, mutta sitähän minä en vielä tiennyt.

Seuraavana viikonloppuna ajoin tyytyväisenä Raumalle ja ajattelin kuinka helposti korjaus olikaan sujunut. Melkein jo onnittelin itseäni tehdystä työstä. Kuinka väärässä olinkaan. Asensin karat venttiileihin ja yhdistelmän pohjaläpivientiin. En käyttänyt tiivistykseen liimaa kuten joku edellisistä omistajista vaan tiivistin liitoksen siihen tarkoitukseen hankitulla tiivisteteipillä. Kaikki sujui hyvin kunnes aloin sovittaa vanhaa letkua karaan. Ei onnistunut, ei sitten millään vaikka liukastetta oli varattu mukaan. Putken elastisuus oli poissa ja toiseksi putki oli kaksi milliä jo lähdössä liian kapea. Ei sopinut sitten millään. Taas rystyset verillä kannelle ja miettimään mitä olikaan tullut tehtyä. Luvassa oli pidempi sadejakso ja varakommodori liuennut ties minne. Parahiksi oli lauantaiksi siunaantunut myös pyhäpäivä. Kaikki kioskia isommat marketit olivat sulkeneet jo ovensa. Kirosin syntymääni.

Murheen murtamana mietin, että mitä nyt tehdään, kunnes huomasin veneessä pienen pätkän polkupyörän sisäkumia. Sain idean! Jos vain jostain saisi maastopyörän sisäkumin, voisi sen väliaikaisesti kiinnittää putkeksi. Otin auton alle ja ajoin ympäri Raumaa. Lopulta löysin liikkeen, josta sain hankittua kyseisen tarvikkeen. Ratkaisu oli onnistunut. Vesi lorisi seuraavan viikon aikana läpivienneistä maahan.

Seuraavien viikkojen aikana hankin uutta letkua metrikaupalla. Taas suunnattiin kohti Raumaa. Korjauksella alkoi olemaan jo vähän kiire sillä veneen vesillelaskuun oli enää muutamia tunteja. Telakalle päästyäni sahasin venetarvikeliikkeestä hankkimani putken oikean mittaisiksi palasiksi ja sivelin molempiin päihin rutkasti liukastetta. Kas kummaa, sinne ne holahtivat paikalleen. Kiristin klemmarit ja luulin työni valmistuneen. Tässä vaiheessa aavistin kuitenkin jotain pahaa. Kaikki oli sujunut liian helposti. Suljin varmuuden vuoksi venttiilit ja jäin odottelemaan vesillelaskua.

Traktori tuli ja haki veneeni. Kraana nosti sen veteen ja kaikki näytti olevan kohdallaan. Ei vuotoja tai muita harmeja. Avasin venttiilejä ja tarkastin, ettei vettä valunut minnekään.  Olin tyytyväinen. Vene siirrettiin rikauksen jälkeen vaiherikkaasti Naantaliin. Ei sadetta ei harmeja vain aurinkoista säätä, jota jatkui useita viikkoja.

Muutaman viikon päästä siirtopurjehduksesta lähdimme päiväpurjehdukselle Väskin aukolle ja huomasin, että olin unohtanut venttiilit kiinni. No tämä ei ollut ongelma sillä sade oli onnistuneesti ohittanut Naantalin. Avasin venttiilit ja poistuin kryssimään. Tässä tapahtui taas virhe. Purjehdimme oman aikamme ja käännyimme kohti kotirantaa. Kapteenille ja miehistölle oli tullut jano, joten ei muuta kuin turkkilevyjen alta virvoketta. Tässä vaiheessa kävi ilmi, että H-veneen pilssi oli aivan täynnä vettä. Jos jano olisi yllättänyt hetkeäkin myöhemmin olisi vesi kohonnut jo kajuutan puolelle.

Pilssin tyhjennyksessä ei sinänsä ollut mitään ongelmaa. Pumppu ja ämpäri tyhjensivät sen melko nopeasti. Tarkistimme kölipultit ja muut mahdolliset vuotokohdat, mutta veden reittiä ei saatu selville, ennen kuin jouduimme taas hieman luovimaan. Venttiilien avauksen ja luovikulman johdosta putkiin tuli pieni paine ja vesi suihkusi istuinkaukalon läpivientien ja putken liitoksesta. Klemmarit olivat rutistaneet elastista putkea ja liitos ei ollut tiivis. Kara oli millin kaksi liian kapea. Kurtistunut kohta oli jäänyt liitoksen taakse ja vauhditon vene ilman putkiin muodostuvaa painetta ei vuotanut. Venttiilit kiinni ja satamaan. Oli ihme, että vika huomattiin vasta nyt. Toisaalta voi todeta, että onneksi. Sen verran muistorikas oli siirtopurjehdus vapunpäivänä.

Seuraavina päivinä kiertelin Turun seudun venetarvikeliikkeet, mutta mistään ei tuntunut löytyvän oikean kokoista läpivientiä. Joko kara oli liian kapea tai läpiviennin kiinnike liian leveä. Etsin etsimistäni, mutta en löytänyt. Lopulta käännyin ammattisorvaajan puoleen ja teetin sopivat läpiviennit. Samalla korjausoperaation kustannukset kaksinkertaistuivat, mutta nyt oli ainakin sopivat ja turvalliset. Kiitos ammattimiehelle, jollaisia on nykyisin vaikea löytää.

Tyytyväisenä astelin laituria pitkin korjaamaan viimeisen korvattavan osan. Mutta mitä vielä? Kesän ainoa sadepäivä osui kohdalle ja kansiläpivientien vaihtamisesta tuli yhtä helvettiä. Kylmä vesi vihmoi ympärillä ja rystyset taas kerran verillä. Kyllä minä mieleni niin pahoitin. Lopulta kuitenkin vesi alkoi soljumaan sitloodasta mereen ja korjaus oli vihdoin viimein valmis.

Sen sijaan, että olisin vaihtanut yhden venttiilin, putken sekä läpiviennin, vaihdoin ne kahteen kertaan vaikka toinen vanhoista olisi ollut täysin toimiva. Täytyy vain todeta, että nyt on läpiviennit ristiin vedetty, jottei jalat kastu kryssillä, kuten H-venenetissä neuvottiin. Lopuksi täytyy kuitenkin todeta, että projektin lopputulos oli erittäin hyvä, nyt kun on kaikki kunnossa. Tämän lisäksi opin monta hyödyllistä asiaa, joista lista ohessa.

-Jos aloitat korjauksen, varaudu siihen, että se vie aikaa

-Standardit muuttuvat, vanhat osat eivät sovi keskenään yhteen

-Vanhassa veneessä on mielenkiintoisia ratkaisuja

-Jos jokin osa on ehjä, älä missään nimessä lähde vaihtamaan sitä

-Projektin yhteydessä voi moni olennaisen tärkeä asia jäädä unholaan, kuten moottorin huoltaminen. Tästä ehkä joskus myöhemmin lisää tarinaa.

Kaikesta huolimatta olen päättänyt, että aion ennen seuraavaa purjehduskautta ehostaa h-veneeni sähköpuolen ja muistaa huoltaa kaksitahti Mercuryni. Idean tähän sain siitä, että joudun ostamaan uuden akun ensikaudeksi. Voi olla, että raportoin tästä myöhemmin.

Lauri Kaira

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *