Kuvareportaasi: Talvisäilytyksestä

Suomalaisen lyhyen purjehduskauden katkaisee aina yhtä armottomasti pitkä ja pimeä talvi. Joka syksy kylmyys iskee liian varhain ja repäisee liian lyhyen kesän yllättämän veneilijän armottomasti syystöihin. Kohmeisin sormin hän joutuu asettelemaan purtensa talvilepoon. Usein hyisten olosuhteiden vuoksi syystyöt voivat tuntua varsin vastenmielisiltä ja tämän vuoksi valitettavan moni veneilijä laiminlyö tämän tärkeän vaiheen veneilyharrastuksestaan.

Periaatteessa syystyöt ovat varsin yksinkertaiset. Vene nostetaan, pestään ja tyhjennetään ylimääräisistä tavaroista. Akku ladataan täyteen ja moottoriin lisätään pakkasnestettä sekä suojaöljyä kaasuttimen kautta. Tämän jälkeen veneen ympärille rakennetaan katos, tai vene viedään halliin talvisäilytykseen. Veneen sisälle voi vielä laittaa muutaman kosteudensyöjän. Tärkeintä on varmistaa, että vene pysyy kuivana ja hyvin tuulettuvana. Moni laiminlyö tämän pakkaamalla veneensä tiiviiseen pussukkaan. Keväällä vastassa on sitten homehtunut purtilo, johon juhannusheiloja on turha haikailla.

Sumutorven päätoimittaja pistäytyi viime lauantaina Turun Lauttarannassa katsastamassa miten turkulaiset veneitään säilyttävät. Tapoja näyttää olevan yhtä monia kuin on veneitäkin.

Heikki Hannula

Osa omistajista pitävät veneestään huolen kesät talvet, toisin kuin eräät. Lauttarannassa venepaikat menevät uudelleen jakoon joka vuosi. Tämä limisaumainen fiskari on kuitenkin päättänyt pitää kiinni omasta laituripaikastaan. Viimeisessä kuvassa talvisäilytyskatos mallia ilmava.

Purjeet nostovalmiina, jos Tohatsu ei lupaakaan ensimmäisellä. Myös sanonta peltigenoa saa pakkaspäivinä uuden merkityksen. Jaspiina aloittaa purjehduskauden varhain.

Talvikatoksien useita versioita. Tammikuussa vallitsi suhteellisen leuto veneilysää.