Arvostelu: Unelmien puuveneet
Leino, Pirkka: Unelmien puuveneet Daphnesta Huh-Mariin. WSOY, 2009. 159 sivua.
Unelmien puuveneet Daphnesta Huh-Mariin esittelee kymmenen legendaarista puuvenettä ja samalla raottaa veneilyn heikosti tunnettua historiaa. Teos ei kerro ainoastaan veneistä, niiden tekniikasta ja kehityksestä vaan sen kantavana ajatuksena on myös veneiden ympärille muodostuneet unelmat.
Kesän veneilykausi alkaa olla takanapäin ja monet suuntaavat katseensa jo ensi kesään. Syys- ja talvikausi on kuitenkin piinavan pitkä Suomessa ja monien veneilijöiden mieliin hiipii kaipuu veden liplatuksesta. Kaipuuta voi kuitenkin lievittää istumalla nojatuoliin ja ottamalla käsiinsä merenkulun historiaa käsittelevän kirjan, jonka avulla ikävä voi ainakin hetkeksi hellittää.
Pirkka Leino kirjoittama Unelmien puuveneet Daphnesta Huh-Mariin julkaistiin hieman yli vuosi sitten. Kirja esittelee kymmenen legendaarista puuvenettä ja samalla raottaa veneilyn heikosti tunnettua historiaa. Kirja on jatkoa Purjehtivat klassikot teokselle, jonka Leino kirjoitti yhdessä Yrjö Klippin ja Juha Aromaan kanssa. Purjehtivat klassikot palkittiin vuonna 2008 Lauri Jäntin säätiön kunniamaininnalla. Uudempi teos on osittain koottu materiaalista, joka on jäänyt edellisen tutkimuksen ulkopuolelle.
Puuveneiden ja erityisesti veneilyn historia on jäänyt vaille laajempaa tutkimusta niin Suomessa kuin muualla, vaikka kauppamerenkulkua on tutkittu paljon aina merimiesten käyttäytymisestä laivojen teknisiin yksityiskohtiin. Pirkka Leino on omalta osaltaan paikkaamassa tätä puutetta. Varsinaisen tekstin lisäksi hän on koonnut kirjansa loppuun kätevän lähdeluettelon veneilyn historiateoksista ja historiikeista. On kuitenkin huomioitavaa, että Leino ei varsinaisesti erittele tiedonlähteitään vaan lukijan on varmistettava tiedon paikkansapitävyys itse, jos mielenkiintoa riittää.
Siinä missä Purjehtivat klassikot on temaattiset ehyt ja selkeä, ei samaa voi sanoa Unelmien puuveneet teoksesta. Kirjan löyhät, kronologisesti kootut pääluvut eivät ole rinnasteisia toisiinsa ja välillä tuntuukin, että veneet on valittu täysin satunnaisesti. Tätä selittänee materiaalin keräämistapa. Veneiden valinnassa voidaan kuitenkin havaita tiettyä järjestelmällisyyttä, jossa on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Monet kirjan veneet ovat Suomessa ja jopa ulkomailla erittäin tunnettuja, jonka lisäksi niiden suunnittelijat ja omistajat niin nykyiset kuin edesmenneetkin ovat legendaarisia henkilöhahmoja. Ensimmäisen luvun veneet ovat Jarl Lindblomin suunnittelemia ja maineikkaalla Turun veneveistämöllä rakennettuja. Kirjoittajalla onkin läheinen suhde Turun veneveistämöön, mikä käy ilmi jo Purjehtivat klassikot teoksesta. Huomion arvoista on, että Turun veneveistämö oli aikanaan yksi Suomen merkittävimmistä puuveneiden rakentajista. Veistämön merkitys alkoi hiipua vasta lujitemuovin (lasikuidun) esiinmarssin myötä. Olisi kuitenkin ollut mielenkiintoista, lukea laajemmin myös muiden veneveistämöiden rakentamista veneistä, joita tosin esitellään toisessa ja kolmannessa pääluvussa.
Kirjan kaikki veneet yhtä lukuun ottamatta ovat purjeveneitä ja siinä yhdessäkin on ollut alun perin masto. Kirjan nimi olisi siis voinut olla myös Unelmien puupurjeveneet. Mieleeni hiipikin ajatus, että Alvar Aallon suunnittelema ja omistama Nemo propheta in patria on mukana vain sen takia, että sen suunnittelijaomistaja on kuuluisa arkkitehti. Toisaalta luku on hyvin mielenkiintoinen ja siinä unelmien esiintuominen konkretisoituu erittäin hyvin. Kirjan lähestyessä loppuaan lukija todella ymmärtää, että teos ei kerro ainoastaan veneistä, niiden tekniikasta ja kehityksestä vaan myös veneiden ympärille muodostuneista unelmista kautta aikain.
Leino on tehnyt mielenkiintoisen valinnan kirjoittaessaan teosta. Hän ei kirjoita vain menneistä ajoista, vaan hän on tuonut veneet myös nykyaikaan. On mahtavaa, että kirjan kantava ajatus unelma purjehtimisesta on rakennettu alusta loppuun, eikä sitä ole jätetty puolitiehen, ensimmäiseen tai toiseen omistajaan. Teoksen sivuilta voi lukea ja nähdä, kuinka monet puukaunottaret ovat saaneet uuden elämän taitavien kunnostajien parissa ja samalla he ovat olleet rakentamassa uutta unelmaa.
Purjehtivat klassikot käsitteli yksityyppiluokkia, jotka keskenään luokan sisällä olivat vertailukelpoisia kilpailuissa. Unelmien puuveneet taas käsittelee veneitä yksilöinä. Tässä suhteessa on hyvin mielenkiintoista, että mukaan on eksynyt muutama metriluokan purjevene, joita käsiteltiin jo Leinon edeltävässä teoksessa. Toisaalta valintaa voidaan pitää hyvin luontevana, sillä valitut yksilöt ovat suurempien luokkien veneitä, joista suomalaiset vain uneksivat purjehtiessaan pienimmillä luokilla ennen toista maailmansotaa.
Kaiken kaikkiaan Pirkka Leinon Unelmien puuveneet Daphnesta Huh-Mariin on erittäin mielenkiintoinen kirja jonka lukemista suosittelen kaikille vähänkään veneilystä tai sen historiasta kiinnostuneille. Jos kuitenkin on lukenut Leinon ja kumppanien aiemman teoksen, voi tämä teos muodostua pieneksi pettymykseksi. Unelmien puuveneet teosta voidaan kuitenkin pitää keskustelun ja tutkimuksen avaajana, sillä se tuo esiin useampia kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Kirjan ehdottomasti hienointa antia ovat kuvat, joiden analysointi tosin jää aavistuksen vaillinaiseksi. Kirja jää pakostakin pintapuoliseksi ja siitä on vaikea saada otetta, mutta hetkelliseen merenkaipuuseen se tuo helpotuksen.
Kirjoitus on aikaisemmin julkaistu osoitteessa: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1676