NEFA-Turku ry:n pieni suuri historia*

NEFA-Turku ry toimi Turun yliopiston folkloristiikan ja kansatieteen opiskelijoiden ainejärjestönä vuosina 1969–2016. Ainejärjestö oli osa pohjoismaista opiskelijoiden ja nuorten tutkijoiden verkostoa, johon myös yhdistyksen nimen etuliite viittasi (NEFA = Nordisk etnologisk och folkloristisk arbetsgrupp). NEFA-Turku ry, tuttavallisemmin Nefa, toimi paikallisosastona 1963 perustetulle kattojärjestö NEFA-Nordenille, jolla oli muita jäsenjärjestöjä Suomen lisäksi muissa Pohjoismaissa ja myöhemmin myös Virossa. Vuonna 2015 folkloristiikan, kansatieteen ja uskontotieteen opiskelijat perustivat uuden yhteisen ainejärjestön, joka korvasi NEFA-Turku ry:n ja uskontotieteen opiskelijoiden Nirvana ry:n vuoden 2016 alusta lähtien.

 

1970-luvun alkuhämärät: yhteinen järjestö Åbo Akademin opiskelijoiden kanssa

1970-luvulla NEFA-Turku oli Turun yliopiston kansatieteen ja folkloristiikan sekä Åbo Akademin etnologian ja folkloristiikan opiskelijoiden yhteinen järjestö. Ainejärjestön tehtävänä on huolehtia opiskelijoidensa eduista molemmissa yliopistoista sekä pohjoismaisesta yhteistyöstä. Sääntöjen mukaan puolet hallituksen jäsenistä oli oltava Turun yliopistosta ja puolet Åbo Akademista. Yhdistyksen viralliset kielet olivat sekä suomi että ruotsi.

1970-luvulla NEFA-Turun toimintaan kuuluivat tiiviisti kattojärjestö NEFA-Nordenin kokoukset ja seminaarit, joita järjestettiin vuosittain eri kaupungeissa eri Pohjoismaissa. Elokuussa 1973 juhlittiin NEFA-Nordenin 10-vuotista taivalta seminaarin yhteydessä Uppsalassa: Suomesta matkasi Ruotsiin n. 20 osallistujaa, ja juhlallisuuksiin kuuluivat cocktail-tilaisuus, illallinen ja tanssia.

NEFA-Turku ry:n rooli olla opiskeluja tukeva ja opintosuuntautunut järjestö: esimerkiksi vuonna 1972 Suomen opetusministeriö kaipasi Suomen NEFA-järjestöiltä mielipidettä kansatieteen ja kansanrunoudentutkimuksen jatkokoulutuksen järjestämisestä tulevaisuudessa. Vuonna 1973 pohdittiin toiminnan painotuksia: tulisiko toiminnan suoraan kehittää jäsenten tieteellistä osaamista, ja mikä oli pohjoismaisten kontaktien ja toiminnan merkitys.

Toimintaan kuului mm. teatterikäynnit, valokuvauskurssin ja muunlaisen kurssitoiminnan sekä vierailuluentojen järjestäminen. Järjestö julkaisi myös NEFABOINFO-nimistä informaatiolehtistä keksimäärin muutaman kerran lukuvuodessa sekä huolehti toki nefalaisten vapaa-ajasta pikkujoulujuhlien, laskiaisen vieton ja erilaisten teemakeskusteluiltojen kautta. Pikkujouluja juhlittiin usein yhdessä oppiaineiden henkilökunnan kanssa Liedon Vanhalinnassa, ja ohjelmaan kuului jouluruokailu, Lucia-neito ja Tiernapojat-näytelmän esittäminen.

Jäsenistölle järjestettiin myös erilaisia illanistujaisia pitkin vuotta, ja ne saattoivat sisältää arpajaisia, filmien esityksiä, laulua, esiintyjiä tai muuta ohjelmaa, ylipäätään ”mukavaa meininkiä” – niinkin villiä meininkiä, että lokakuussa 1974 Nefa sai valituksen illanistujaisten jälkeen yöksi auki jätetystä ikkunasta, ja varapuheenjohtaja joutui selvittämään asiaa dekaanin kanssa. Vapaa-ajanvietossa opiskelijoita palvelivat yliopiston Kellarikuppila, Iskerin Musiikkisali ja Yo-kylän yökerho Ikituuri. Kunnon nefalaisen varustukseen kuului myös Nefan logolla varustettu paita tai anorakki. Ajan hengen mukaisesti vuonna 1977 nefalaiset pohtivat mm. Suomi–Neuvostoliitto -yhdistykseen liittymistä, mutta päättivät jättää liittymisen jokaisen jäsenen oman harkinnan varaan.

1970- ja 1980-luvun vaihteessa Turun yliopiston ja Åbo Akademin opiskelijoiden yhteinen järjestö tuli tiensä päähän: NEFA-Turusta (aiemmin NEFA-Turku-Åbo) tuli vuonna 1982 ainoastaan Turun yliopiston kansatieteen ja folkloristiikan opiskelijoita palveleva ainejärjestö. Åbo Akademin opiskelijat perustivat oman Kulturisten-järjestönsä.

 

1980-luku: yhteistyö Nirvanan ja Varen kanssa alkaa

1980-luvulla Turun nefalaiset jatkoivat aktiivista osallistumistaan kattojärjestö NEFA-Nordenin toimintaan. Myös Suomen NEFA-järjestöt tekivät yhteistyötä keskenään oman seminaarin ja tapaamisten kautta. Uusia opiskelijoita houkuteltiin mukaan toimintaan järjestämällä syksyisin ainejärjestön toimintaa esittelevä tutustumisilta ja tutustumisbileet. Ainejärjestölehti Määlikkää julkaistiin muutaman kerran vuodessa. Nimikilpailun tuloksena  Määlikkä tosin vaihtui vuosiksi 1988–1991 Kansat eteenpäin -lehdeksi. Vuonna 1984 ”kevyehkön ohjelma” todettiin puuttuvan Nefan toiminnasta lähes kokonaan, ja vapaamuotoisen toiminnan lisääminen otettiinkin tavoitteeksi seuraavan vuoden toimintasuunnitelmassa. Toisaalta muutama vuosi myöhemmin toimijat halusivat kohentaa Nefan profiilia nimenomaan ainejärjestönä ja opiskelijoiden etujärjestönä, ja suunnitelmissa korostui opinto- ja työelämäsuuntautuneisuus.

Yhteistyö arkeologian opiskelijoiden ainejärjestö Vare ry:n sekä uskontotieteen opiskelijoiden Nirvana ry:n kanssa sai jalansijaa 1980-luvun aikana. Järjestöt hankkivat yhteisen toimistotilan Yo-talo B:stä. Vuoden 1983 Nefan hallituksen kokouksen asialistalla olikin kohta ”Vappusikailut”, jossa paheksuttiin toimiston sotkuisuutta – ”jotkut olivat ilmeisesti olleet jatkoilla eivätkä korjanneet jälkiään”. Hallituksen kokouksessa toivottiin myös mahdollisimman aktiivista osanottoa rauhanmarssille lokakuussa 1983.

Vuonna 1984 pohdittiin yhteisen toiminnan lisäämistä esimerkiksi yhteisten illanviettojen muodossa: järjestettyyn yhteistyökokoukseen saapui yksi nefalainen ja neljä varelaista (eli putkeen meni). Pikkujouluista, laskiaisenvietosta, syksyn tutustumisbileistä tuli joka tapauksessa pitkälti  nefalaisten, varelaisten ja nirvanalaisten yhteisiä tapahtumia. Vuosikymmenen lopulla Nefalla oli hetken aikaa yhteiset toimistotilat Nirvanan ja Vareen kanssa myös Kirkkotiellä sijainneessa ylioppilaskunnan Ainejärjestökeskuksessa. Vuonna 1987 päivänvalon nähneestä Pyhän Urhon päivän vietosta tuli heti seuraavana vuonna osa Nefan vuosittaisia tapahtumia: 16.3.1988 keskipäivällä Nefa ja Nirvana esittivät kuvaelman oppiaineiden silloisen kotirakennuksen Fennicumin aulassa, ja illalla järjestettiin yhteiset juhlat.

Laskiaisjuhlaa tai -riehaa vietettiin usein mäenlaskun, kaakaon ja laskiaispullien merkeissä, ja pikkujouluja järjestettiin ”perinteisesti naamiaisjuhlana”; ohjelmassa oli kaikkea arpajaisista nukketeatteriin. Vuonna 1985 NEFA-Turku ry päätti juhlia Kalevalan juhlavuotta ”ei perinteisen Kalevala-juhlan” merkeissä. Juhlista kerrottiin hallituksen kokouksen pöytäkirjassa seuraavasti: ”SKOn ja NEFAn yhteiset Kalevalajuhlat tuottivat tappiota 4,10 markkaa. SKO huolehtii tappiosta. Kiitos. Juhlista on pääasiassa kuultu positiivista palautetta. Joku on sanonut niitä tylsäksikin.”

1980-luvulla aktiiviset nefalaiset mm. järjestivät bussimatkan Kreikkaan varelaisten kanssa, osallistuivat NEFA-Nordenin Unkarin opintomatkalle ja järjestelivät NEFA-Nordenin kenttätyöseminaaria Lohjalla. Opiskelijoiden suosima ravintolakapakka Hämeenportti palveli nefalaisia – ainakin vuoden 1987 syyskokouksen ”jälkipuinnit aktuaalistuivat Hämeenportin kabinetissa”.

 

Ainejärjestötila Kopin aikakausi alkaa 1990-luvulla

Helmikuussa 1990 Nelson Mandela vapautui vankilasta 27 vuoden jälkeen – ja totta kai Nefan kokouksen META-kohdassa keskusteltiin osallistumisesta Mandelan onnitteluilmoitukseen. 1990-luvulla Turun nefalaiset olivat edelleen mukana NEFA-Nordenin toiminnassa, ja kattojärjestön toimintaa haluttiin laajentaa myös Baltian maihin. Vuonna 1992 turkulaiset opiskelijat saivatkin vieraita Virosta NEFA-Tartosta. Vuonna 1994 Estonia-onnettomuus laski (ei niin) yllättäen kiinnostuneiden osallistujien määrää Viron ekskursiolle.

Tapahtumia ja juhlia järjestettiin vuosittain paljon: Nefan vuosittaisessa tapahtumakalenterissa toistuivat laskiainen (”perinteiset, boolilla kostutetut bileet”), Pyhän Urhon päivän vietto, vappu, kevätpiknik, tutustumisbileet ja pikkujoulujuhlat. Ensimmäisen kerran keväällä 1994 ”vanhan ajan hengessä” järjestetystä piknikistä mainitaan kyseisen vuoden toimintakertomuksessa seuraavaa:

Piknikistä on tulossa vuoren varma vuosittainen tapahtuma tyyliin valkoisetvaatteetvihreinänurmikosta-tapahtuma. Tytöt tälläytyivät kevätkolttuihin ja hattuihin ja pojilla varusteena olkihattu, vaaleat housut ja takki. Mukana täytekakut, kuohuviinit, snapsit ja muut purtavat.

Näiden lisäksi järjestettiin saunailtoja, perustettiin Nefan oman panimo – eli hankittiin kotiviinintekovälineet (”Nefan panimo, panimoperinnettä jo maaliskuusta lähtien, jatkaa jäsenistön suuresti suosimaa toimintaansa kunniakkaasti myös vuoden 1995 ajan”). Vuosina 1994 ja 1999 juhlittiin NEFA-Turun 25-vuotista ja 30-vuotista taivalta vuosijuhlien merkeissä.  Vuoden 1994 toimintakertomuksessa kerrattiin vuosijuhlien meininkejä:

Iltapukujuhla sai loistavan vastaanoton nykyisten ja erittäin vanhojen opiskelijoiden keskuudessa. 1970-luvun ja 1980-luvun opiskelijat osoittautuivat edelleen ”radikaaleiksi -ismeiksi” ja olivat nyreissään moisesta kapitalistisesta rappiohumpuukikulttuurista. Tapahtuma oli tässä muodossaan NEFAn historian ensimmäinen ja toivommekin sen muodostuvan eläväksi perinteeksi viiden vuoden välein järjestettäväksi tapahtumaksi. Tuleville hallituksille arkistoitiin tietoa ja vinkkejä järjestelyistä ja itse illasta.

Myös rastikierroksena järjestettävät kastajaiset – vaihdellen ilmeisesti yhdessä arkeologien ja uskontotieteilijöiden kanssa yhdessä järjestetyt – tulivat osaksi Nefan toimintaa. Vuonna 1994 tehtävinä oli esimerkiksi kansatieteellisen sarjakuvan piirtäminen, kvasimyytin tuottaminen ja pergamenttikäärön kaiveleminen hiekkamontusta. Kastajaissuunnitelman mukaan vanhoille opiskelijoille piirrettiin punaiset nenät, arkeologian uusille keltaiset, folkloristiikan uusille siniset ja kansatieteen uusille opiskelijoille vihreät. Kierros päättyi varsinaiseen kasteeseen, jota suunnitelmapaperissa kuvailtiin seuraavasti:

Mustaksi teipattuun kremikseen (=krematorio; tila ainejärjestötiloissa Yo-talo A:n ullakolla) tuodaan pari uutta kerrallaan. Amuletit uhrataan, nuori väri pestään pois ja piirretään tilalle punainen. Poistuessa Ovenvartija ojentaa kuohuviiniä sisältävän savikupin, josta kulaus kullekin. Käytävä pidetään pimeänä, valoina vain karseat värilyhdyt. Porukkaa ”vartijoita tms.” käytävällä, mieluusti tummiin pukeutuneina.

Vuoden 1993 lopulla nefalaiset allekirjoittivat vuokrasopimuksen ainejärjestötilasta Ylioppilastalo A:n ullakkokerroksesta yhdessä Varen ja Nirvanan kanssa. Käytävästä, kolmesta huoneesta, ”keittiöstä” ja hämäristä sopukoista koostuneista toimistotiloista tuli järjestöjen kotipesä aina vuoteen 2016 asti. Uudet ainejärjestötilat ehtivät olla puoli vuotta käytössä, kun jo saatiin ensimmäinen varoitus: ”Meuhkaamisen on loputtava!” Alkuperäinen nimi Walhalla ei pysynyt käytössä, vaan tila tunnettiin opiskelijoiden keskuudessa toimistona ja myöhempinä vuosina Koppi-nimellä. 2000-luvun vaihdetta kohti tullessa Pyhän Urhon päivän juhlien järjestäminen jäi Nefan harteille ja nefalaiset jatkoivat sitä omana perinteenään. Näytelmän esitysvastuu siirtyi myöskin jo 1990-luvun puolivälissä ensimmäisen vuoden opiskelijoiden vastuulle.

 

Aktiivinen 2000-luku (jolloin NEFA-Norden hiipuu) ja 2010-luku (jolloin Koppi ja NEFA-Turku haudataan)

2000-luvulla baaribileet, baarikierrokset ja satunnaisesti järjestetyt sitsit, fuksien vanhemmille opiskelijoille järjestämät kostajaiset ja ainejärjestötiloissa usein järjestetyt Koppibileet ilmestyivät Nefan tapahtumakalenteriin. Myös hieman epäonnista ”Kukkamekkovalkoisetvaatteet-piknikkiä” eli kevätpiknikkiä yritettiin pitää hengissä: Suomen kylmä kevät ei suosinut piknik-järjestäjiä ainakaan vuonna 2002. Vuosina 2005 ja 2006 järjestettiin Retro Soikoon! – Turun avoimet akateemiset ilmakansanmusiikin mestaruuskilpailut. Vuosijuhlia vietettiin jälleen vuosina 2004 ja 2009. Maaliskuussa 2005 järjestettiin ”Juo koppi turvalliseksi” -teemabileet: tarkoituksena oli saada ”sen verran tyhjiä pulloja, että Kopille saadaan palohälytin ja sen jälkeen voidaan kutsua talonmies korjaamaan viemäri”. (Maagisesti viemärikin korjaantuikin lähes 10 vuotta myöhemmin.) Rakasta ainejärjestötila Koppia muistettiin vuonna 2009 helmikuussa järjestämällä 15-vuotisjuhlat. Kastajaiset vakiintuivat yhteiseksi perinteeksi Vareen ja Nirvanan kanssa: tavan mukaan kulttuurintutkimuksen uudet opiskelijat saivat maistaa piimäkossua yhteisessä Yliopistonmäellä järjestetyssä rituaalissa.

Nefan vaihtuvaan toimintaan kuuluivat mm. risteilyt, saunaillat, ekskursiot, seminaarin järjestämiset, mölkkykilpailut, olympialaiset, jalkapallo-ottelut ja tarinaillat ainejärjestötiloissa. Toiminnassa painotettiin tietenkin myös edunvalvontaa ja koulutuspolitiikkaa etenkin 2010-luvulle siirryttäessä. Vuonna 2009 ilmestyi ensimmäisen ja viimeisen kerran Nefan Määlikkä-lehden ja Nirvanan Samsara-lehden yhteispainos Säälikkä. Vuonna 2010 pyrittiin myös herättämään henkiin Nefan ”legendaarinen” kevätpiknik, jolloin tapahtuma sai nimekseen valkoinen piknik.

NEFA-Nordenin toiminta ja pohjoismainen yhteistyö hiipui 2000-luvulle tultaessa, kunnes toiminta lakkasi kokonaan 2010-luvun vaihteessa. Vuonna 2010 perustettiin uusi, suomalaisia kulttuurintutkimuksen opiskelijoita yhdistävä kattojärjestö Kulttuurintutkimuksen opiskelijat Kulo ry (http://kulory.fi/), jonka tarkoituksena on jatkaa NEFA-Nordenin ja kotimaisten NEFA-järjestöjen verkoston jalanjäljissä.

Joulukuussa 2014 NEFA-Turku ry juhli 45-vuotiasta historiaansa akateemisen iltajuhlan merkeissä kulttuuritehdas Manillassa. Vuonna 2015 Nefa ja Nirvana kävivät aktiivisesti keskusteluja yhteisen ainejärjestön perustamisesta yhteisen valintakokeen ja perusopintojen yhdistämisen myötä – takana oli tuolloin jo vuosikymmenten tiivis yhteistyö ainejärjestöjen kesken. Kesäkuussa 2015 perustettiin uusi, yhteinen ainejärjestö. Koko 2010-luku käytiin myös keskusteluja TYS:in ja TYY:n kanssa ainejärjestötiloista, kunnes vihdoin vuonna 2016 Kopista oli luovuttava yo-talo A:n remontin myötä. Kopin hautajaisia (https://www.tylkkari.fi/kampus/sorkalla-siunatut-hautajaiset) vietettiin helmikuussa 2016, ja rakkaasta ainejärjestötilasta toimitettiin Koppi-historiikki.

NEFA-Turku ry:n hautajaisia juhlittiin ainejärjestön pitkää historiaa kunnioittaen toukokuussa 2016 Vanhan Raatihuoneen kellarissa, jonne kerääntyi nefalaisia eri vuosikymmeniltä muistelemaan ainejärjestön toimintaa. Hautajaisten yhteydessä julkaistiin myös historian viimeinen Määlikkä – arvokkaaseen hetkeen sopivasti ”Lihalliset himot ja uudelleensyntymä” -teemalla.

 

*Tiedot perustuvat Nefan arkistoituihin pöytäkirjoihin ja toimintakertomuksiin.