Olen purjehtinut ennen kuin osasin muodostaa pysyvi\u00e4 muistoja el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni. – Osasin kuitenkin jo puhua. Olimme tuttavien veneell\u00e4 ja ensimm\u00e4isell\u00e4 purjehduskerralla kommentoin veneen keinumista h\u00e4mmentyneen\u00e4: ”Kaatuu.” – Tuttavapariskunnan mies joka kipparoi venett\u00e4 korjasi havaintoani: ”Ei kaadu, vaan kallistuu.” – T\u00e4st\u00e4 tuli seuraavaksi viikoksi minulle uusi sana jota hoin jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Seuraavan kerran olin purjehduksen kanssa tekemisiss\u00e4 P\u00e4ij\u00e4nteell\u00e4 kummivanhempieni veneell\u00e4, joiden samanik\u00e4inen poika oli serkkuni. Kyseinen vene ei ollut purjevene vaan armeijan vanha rautainen yhteysvene. Kymmenen vanhat pojat keskustelivat tietenkin erilaisten veneiden suoritusarvoista ja fiiliksest\u00e4 millaisen veneen haluaisi, kun kasvaa isoksi. Serkkuni dissasi kaikkia juppiveneit\u00e4, eli kevytrunkoisia plaanaavia veneit\u00e4 ja ihannoi is\u00e4ns\u00e4 isoa uppoumarunkoista rautavenett\u00e4. Purjeveneet olivat jokseenkin keskustelujen ulkopuolella, mutta horisontissa rauhallisesti etenev\u00e4t purjeveneet olivat kuitenkin kiehtovia, joten min\u00e4 – vaikka serkuni sulkikin purjeveneet veneunelmien ulkopuolelle, j\u00e4tin ne mahdollisuuksien joukkoon. Lyhyesti sanottuna kuitenkin syy siihen miksi purjehdin palannee vapauden tunteen kokemiseen ja seikkailunhaluun. Vaikka todellisuudessa kaksituhattaluvun urbaanit kaupunkilaismiehet voivat vain haaveilla oikeista l\u00f6yt\u00f6retkist\u00e4 seikkailuista raakalaivojen kansilla ja rantautumisista asumattomien paratiisisaarten rantoihin. Mutta koska en ole itse voinut vaikuttaa aikakauteen jolle olen syntynyt, t\u00e4ytyy ottaa parasta mit\u00e4 on tarjolla; purjehtia muiden haaveilija seikkailijoiden kanssa ja nauttia yhdess\u00e4olosta, ruoan laittamisesta ja.muuttumattomana pysyneest\u00e4 kilvoittelusta luonnon kanssa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Olen purjehtinut ennen kuin osasin muodostaa pysyvi\u00e4 muistoja el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni. – Osasin kuitenkin jo puhua. Olimme tuttavien veneell\u00e4 ja ensimm\u00e4isell\u00e4 purjehduskerralla kommentoin veneen keinumista h\u00e4mmentyneen\u00e4: ”Kaatuu.” – Tuttavapariskunnan mies joka kipparoi venett\u00e4 korjasi havaintoani: ”Ei kaadu, vaan kallistuu.” – T\u00e4st\u00e4 tuli …<\/p>\n