Suomen talvi on tunnetusti hyinen ja poikkeuksetta kylm\u00e4. T\u00e4m\u00e4 seikka on yksi niist\u00e4 tekij\u00f6ist\u00e4, miksi purjehduskausi eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4 kovin lyhyeksi. Talven aikana purjehtijat vet\u00e4ytyv\u00e4t iltaisin takkatulen l\u00e4mp\u00f6\u00f6n lukemaan menneiden kesien lokikirjoja. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 edell\u00e4 mainitun kaltaisena iltana varakommodori oli vaipunut mietteisiins\u00e4 ja katsoi rakkaan optimistijollansa Amandan kuvia. Sen aktiivip\u00e4iv\u00e4t purjehduksen saralla olivat jo v\u00e4istyneet, mutta se palveli edelleen Akateemisen purjehdusseuran markkinointitempauksissa uljaalla tavalla. Muutaman krogilasin j\u00e4lkeen h\u00e4nen mielens\u00e4 h\u00e4m\u00e4rist\u00e4 onkaloista virisi ajatus, ett\u00e4 Amanda voisi purjehtia j\u00e4lleen, ei merelle vaan j\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n
Kyseinen idea jalostui projektiksi hyvin nopeasti, vaikka ulkona tuiversi kylm\u00e4 tuuli ja pakkanen paukkui alta -25 asteen lukemissa. Projektin l\u00e4ht\u00f6kohtina ja eteenp\u00e4in ajavina toimivat monet voimat. Projektissa yhdistyi niin koulut\u00f6iden prokrastinaatio, k\u00e4dentaitojen valjastaminen hy\u00f6tyk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n sek\u00e4 suomalaisen insin\u00f6\u00f6ritaidon vaaliminen huolimatta siit\u00e4, ett\u00e4 kummallakaan rakentajista ei ollut insin\u00f6\u00f6ritaustaa. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4k\u00f6kohta p\u00e4\u00e4tettiin toteuttaa ty\u00f6 insin\u00f6\u00f6rim\u00e4isess\u00e4 hengess\u00e4 kertomalla tylsi\u00e4 vitsej\u00e4 ja keskustelemalla ty\u00f6kalujen, kuten hitsauskoneen teknisist\u00e4 ominaisuuksista.<\/p>\n
Ajatus alkoi kypsy\u00e4 ja siirryttiin tuumasta toimeen. Purjehdus ei tunnetusti ole v\u00e4lineurheilua kuten ei ole veneenrakennuskaan, joten varasimme k\u00e4ytt\u00f6\u00f6mme l\u00e4hes tuhannen neli\u00f6metrin hallin ja reippaan 15 tonnin nostokapasiteetilla. Olennainen osa projektia olivat my\u00f6s ne useat hitsauskoneet, joiden s\u00e4hk\u00f6teho ei ihan heti p\u00e4\u00e4ssyt loppumaan. MOB-miehen arvonimen saavuttanut Heikkinen ja varakommodori aloittivat suunnittelun, jonka seurauksena tulevan j\u00e4\u00e4kiiturin piirustukset olivat niin kirkkaana mieless\u00e4 piirtynein\u00e4, ettei cad-ohjelmistoa tarvittu. Hyv\u00e4 n\u00e4in sill\u00e4 taidot kyseisen ohjelmiston hallitsemiseksi olivat onnettomat, johtuen pohjakoulutuksesta.<\/p>\n
Ty\u00f6kalut esille kaivettuaan Amanda nostettiin pukille ja ty\u00f6t alkoivat luistaa. Ty\u00f6t jaettiin Mr. Fordin ja Taylorin esimerkki\u00e4 noudattaen, eik\u00e4 aikaakaan kun runko oli ty\u00f6stetty ja jalanrei\u00e4t porattu. Ty\u00f6njako osoittautui tehokkaaksi, joten miesty\u00f6vuosikerroin j\u00e4i varsin pieneksi, toisin kuin l\u00e4heisell\u00e4 s\u00e4hk\u00f6ntuotantolaitosty\u00f6maalla. Siin\u00e4 miss\u00e4 teekkarit esitteliv\u00e4t pikkulaskiaisena oman laskuv\u00e4lineens\u00e4 painoa, oli Akateemisen purjehdusseuran tyytyminen kertomaan k\u00e4ytettyjen ty\u00f6tuntien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ja niit\u00e4 lukuisia seikkailuja joita Amanda oli jo kokenut.<\/p>\n
Ty\u00f6n l\u00e4ht\u00f6kohta ei ollutkaan varsinaisesti ty\u00f6tehokkuus kuten muistamme, vaan Amandan tuli edelleen s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 merikelpoisuutensa ja siten sen alkuper\u00e4isiin muotoihin ei saanut koskea. Ne oli suunnitellut ajanhammasta kest\u00e4v\u00e4ksi Clark Mills jo vuonna 1947. N\u00e4in ollen kelkkaosasta tuli siis irrotettava. Mahdollisesti suurin oivallus modifioinnin osalta oli tukkia Amandan k\u00f6lilaatikko suurella metallilatalla, jolloin j\u00e4\u00e4kiiturin jalasten iskut v\u00e4littyisiv\u00e4t oikeaoppisesti tasaisesti runkoon ja siten v\u00e4hent\u00e4en mahdollisia kolarivaurioita.<\/p>\n
Konstruktio vaikutti toimivalta vaikka ensimm\u00e4inen palaute, mit\u00e4 saimme hitsaussaumasta oli melko huolestunut:<\/p>\n
\u201dTe ootte unohtaneet pist\u00e4\u00e4 suojakaasun p\u00e4\u00e4lle, Kuunnelkaa vaikka ei kuulu suhinaa kun m\u00e4 painan liipaisinta\u201d.<\/p>\n
Tuon suhinan saattelemana ensimm\u00e4inen arvostelija liukeni pois paikalta.\u00a0 Suojakaasu oli p\u00e4\u00e4ll\u00e4 mutta p\u00e4\u00e4asia ett\u00e4 saumat kest\u00e4isiv\u00e4t rankankin koitoksen. Piiloon j\u00e4\u00e4v\u00e4t ulkon\u00e4k\u00f6seikat eiv\u00e4t ole niin koskaan kiinnostaneet projektin toteuttajapolvea. Kaikesta huomauttelusta ja tohinasta huolimatta rakennusvaihe tarjosi\u00a0 my\u00f6s onnistumisen tunteita, joita l\u00e4hestyv\u00e4 koepurjehdus ei ainakaan v\u00e4hent\u00e4nyt.<\/p>\n
Ensimm\u00e4iset koepurjehdukset suoritettiin turvallisuussyist\u00e4 j\u00e4isell\u00e4 pihamaalla, jossa Amanda kiisi kuin tuulisp\u00e4\u00e4. T\u00e4st\u00e4 johtuen testeihin t\u00e4ytyi saada lis\u00e4\u00e4 haastetta. Amanda lastattiin hopeanuoleen ja suunnaksi otettiin Rauman kaupungin virkistysalue L\u00e4hdepelto. Siell\u00e4 sit\u00e4 testattiin uudelleen joskin astetta vaativammissa olosuhteissa. Ensimm\u00e4inen lasku sujui hyvin ja ongelmitta, mutta toisessa laskussa Amanda broachasi yll\u00e4tt\u00e4en toisen jarrun jumiuduttua sill\u00e4 seurauksella, ett\u00e4 muutama metri turva-aitaa oli nurin ja yksi tolppa katkesi ryt\u00e4k\u00e4ss\u00e4. Miehist\u00f6 ei kuitenkaan t\u00e4st\u00e4 lannistunut vaan suoritti kolmannen ja ratkaisevan laskun, jonka tuloksena voitiin todeta, ett\u00e4 Amanda on jokaisen talvipurjehtijan unelma.<\/p>\n
Kuten jokaisessa purjehtijassa niin my\u00f6s Amandan miehist\u00f6ss\u00e4 asui pieni kilpapurjehtija. Opiskelijahengess\u00e4 p\u00e4\u00e4timme osallistua Amandalla m\u00e4enlaskukilpailuihin mit\u00e4 Turun ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 oli tarjolla. Ensimm\u00e4isen\u00e4 vuorossa oli Tukyn pikkulaskiainen, johon Amanda purjehti Port Arthurista aurinkoisessa kev\u00e4ts\u00e4\u00e4ss\u00e4. Pitk\u00e4\u00e4n n\u00e4ytti, ettei kilpailutarjonnut Amandalle varteen otettavia haastajia, kunnes teekkareiden Mach 3, jolla my\u00f6hemmin voitettiin m\u00e4enlaskukilpailujen tavoitelluin kilpailu Helsingin kaivopuistossa, ilmestyi paikalle. T\u00e4ll\u00e4 kertaa laskuv\u00e4lineemme j\u00e4i kuitenkin ilman palkintoa. No kylterit arvostavat enemm\u00e4n verta, vaarallisia tilanteita sek\u00e4 paljasta pintaa, mit\u00e4 Amandan tyylipuhdas ja kliininen lasku ei tarjonnut, vaikkakin er\u00e4s miehist\u00f6n j\u00e4sen loukkasi takapuolensa laskussa. Mutta korjattakoon t\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n ei ollut seuran j\u00e4sen ja my\u00f6s ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa purjeveneess\u00e4! Lopulta riehan j\u00e4lkeinen siirtopurjehdus Taidemuseonm\u00e4elt\u00e4 takaisin Portsaan osoittautui ikimuistoiseksi kokemukseksi turkulaisten kannustaessa urheita seiloreita ruuhkaliikenteen seassa purren luoviessa pitkin Rauhankatua aina kotisatamaan saakka.<\/p>\n
Kun pikkulaskiaisen pettymyksest\u00e4 oli toivottu, niin oli aika suunnata joen toiselle puolelle TYYn ja Studen K\u00e5renin Fastlaskiaiseen.\u00a0 Amandan miehist\u00f6\u00e4 rankaistiin jo heti ensi metreill\u00e4 115 euron rikesakolla. Tiett\u00e4v\u00e4sti Amanda ei koskaan ollut ylitt\u00e4nyt 60 solmun rajapyykki\u00e4 merell\u00e4, vaikka l\u00e4hell\u00e4 se monesti oli ollutkin. T\u00e4st\u00e4 toivuttua matka kuitenkin jatkui kohti Vartiovuorenm\u00e4ke\u00e4.<\/p>\n
Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Team Sunnuntaipurjehtijoiden miehist\u00f6st\u00e4 ei kuitenkaan viel\u00e4 ollut selvyytt\u00e4. Miehist\u00f6 ly\u00f6tiin lukkoon vain hetke\u00e4 ennen laskua. Pelkureiden karattua merten taa oli kapteetenin Kurskin ja kommodorin aika johdattaa Amanda l\u00e4ht\u00f6viivalle. Huoltoryhm\u00e4n annettua viimehetken vinkit, Amanda sy\u00f6ksyi matkaan. Meno oli tunnetusti vinhaa, ohjaus toimi ja yleis\u00f6n j\u00e4nnitys oli k\u00e4sin kosketeltavaa. Alkuvauhdit, kurvi vasemmalle, vertikaalishikaani, pohja ja jarrum\u00e4ki. Purjehdus oli saatu turvallisesti p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. V\u00e4synyt mutta onnellinen miehist\u00f6 sai amiraalilta ansaitsemansa kiitokset. Huikean suorituksen p\u00e4\u00e4tteeksi nautittiin viel\u00e4 hernekeittoa suoraan soppatykist\u00e4.<\/p>\n
Tuomaristolla oli edelleen yht\u00e4 huono maku kuin mit\u00e4 pikkulaskiaisena eik\u00e4 Amanda p\u00e4\u00e4ssyt huuto\u00e4\u00e4nestykseen miss\u00e4 ratkaistiin TYYlikk\u00e4\u00e4n laskun voittaja. T\u00e4ll\u00e4 ei kuitenkaan ollut loppulta niin merkityst\u00e4 Team Sunnuntaipurjehtijoille, kuin koko projektissa mukana olleille. Keltainen vaara oli toiminut yli odotusten ja purjehduskauden alku h\u00e4\u00e4m\u00f6tti jo horisontissa, joten kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ollut mit\u00e4\u00e4n valittamista. Ja mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 henkil\u00f6vahingoilta v\u00e4ltyttiin, joten seuran j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4n voidaan olettaa pysyv\u00e4n ainakin nykyisell\u00e4 tasolla.<\/p>\n
Jan-Erik Bj\u00f6rkl\u00f6f ja Jonne Heikkinen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Suomen talvi on tunnetusti hyinen ja poikkeuksetta kylm\u00e4. T\u00e4m\u00e4 seikka on yksi niist\u00e4 tekij\u00f6ist\u00e4, miksi purjehduskausi eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4 kovin lyhyeksi. Talven aikana purjehtijat vet\u00e4ytyv\u00e4t iltaisin takkatulen l\u00e4mp\u00f6\u00f6n lukemaan menneiden kesien lokikirjoja. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 edell\u00e4 mainitun kaltaisena iltana varakommodori oli vaipunut mietteisiins\u00e4 …<\/p>\n