Viime vuoden tapaan messuekskursio alkoi melko hyisess\u00e4 ilmassa. Pakkanen paukkui nurkissa ja monella olikin muistissa edellisvuoden Valtionrautateiden luotettavuus. T\u00e4m\u00e4n takia lipunosto oli j\u00e4tetty aivan viimetinkaan, kuten moni muukin kanssamatkustajamme oli tehnyt. T\u00e4st\u00e4 huolimatta lipunmyynnin iloiset kassaneidit palvelivat varsin sutjakkaasti ja Pendolino l\u00e4hti ajallaan kohti Helsinki\u00e4 ja Vene2011-messuja.<\/p>\n
Junassa Akateemiselle purjehdusseuralle siunaantui k\u00e4tev\u00e4 konferenssip\u00f6yt\u00e4, jossa keskustelu alusta alkaen suuntautui alkavaan purjehduskauteen. Onhan Helsingin venemessut perinteisesti avannut oivalla tapaa uuden purjehduskauden. Moni kanssamatkustajamme oli suuntaamassa my\u00f6s messuille. T\u00e4m\u00e4n seikan saattoi tunnistaa purjehdushenkisist\u00e4 vaatteista: punaisista pipoista, valkoisista neuleista sek\u00e4 teknisist\u00e4 takeista, joiden helmassa komeili tunnettujen purjehdusvaatemerkkien brodeeraukset.<\/p>\n
Matka Helsinki\u00e4 kohden sujui sutjakkaasti iloisen keskustelun merkeiss\u00e4. Intoutuipa joku muistelemaan menneit\u00e4 kausia ja niiden sattumuksia. Milloin oli osalle langennut valtionrajarikos Virosta purjehtiessa, milloin moottori oli pudonnut mereen, yht\u00e4 kaikki muistot l\u00e4mmittiv\u00e4t merikarhujen syd\u00e4mi\u00e4 ja viereisiss\u00e4 penkkirivist\u00f6iss\u00e4 kuunneltiin melko tarkkaan sattumukset vai oliko kyseess\u00e4 sitten ev\u00e4iden aiheuttama hieman tavallista korkeampi ja innokkaampi \u00e4\u00e4nentaso. Kommodori siteerasi innokkaasti my\u00f6s uusinta Nautica Fennica-sarjan opusta, jossa er\u00e4iss\u00e4 artikkeleissa kerrottiin illallisravintola Salven historiasta.<\/p>\n
Ihme ja kumma, mutta Pendoliino oli ajoissa Pasilassa ja seurue siirtyi kohti messukeskusta, jossa uudenkarheat jahdit ja purret odottelivat messuvieraita. Edellisvuosista viisastuneena seurue siirtyi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti pienvenetarvikehallin anniskelupaviljonkiin, jossa nautittiin saaristolaisvoileipi\u00e4 sek\u00e4 hieman ravitsevaa ohrapirtel\u00f6\u00e4. Er\u00e4\u00e4t kuitenkin tyytyiv\u00e4t valkoviiniin, koska mitenk\u00e4s muuten p\u00e4\u00e4sisi kes\u00e4iseen tunnelmaan pakkasen ulkona ollessa yli kaksikymment\u00e4 astetta.<\/p>\n
Paviljongista siirryttiin t\u00e4hyilem\u00e4\u00e4n veneilytarvikeuutuuksia, jotka loistivat poissaolollaan. N\u00e4ytteilleasettajat olivat tuoneet paikalle hyvin perinteisi\u00e4 tarvikkeita, joista muistiin j\u00e4iv\u00e4t ainoastaan gorillateippi, amerikkalaisen perheen asymmetrinen ruori sek\u00e4 muutama vinssi, joiden ominaisuuksiin kuului painike jolla pystyi muuttamaan vinssin py\u00f6rimissuuntaa siten, ettei sormia tarvitse en\u00e4\u00e4 pist\u00e4\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n v\u00e4liin trimmatessa itsejalustavan vinssin avulla genoaa. Mieleen j\u00e4i my\u00f6s mukava Sika-tuotteiden esittelij\u00e4, joka lahjoitti kommodorille uuden keltaisen ty\u00f6lakin, joka ly\u00f6 vertoja maisteri Rantasen ESAB-suikalle. Kev\u00e4tkunnostuksissa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n!<\/p>\n
Ennen moottorivenepuolelle uskaltautumista retkue siirtyi moottorivenehallin anniskelutiloihin, joista sai my\u00f6s siideri\u00e4. Ah tuo kes\u00e4inen juoma, joka tuo tullessaan merisuolan maun kielen p\u00e4\u00e4lle. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa iski my\u00f6s raittiusvastaavamme, joka vaati jokaisen juomaan tuopillisen kylm\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4vett\u00e4, sill\u00e4 messuvalojen korvennus olisi saattanut aiheuttaa dehydraatiota karaistuneimmassakin merikarhussa.<\/p>\n
Moottorivenehallin suurin ongelma on se, ett\u00e4 sunnuntaiveneilij\u00e4t pesiytyv\u00e4t sinne l\u00e4hes poikkeuksetta, joka aiheuttaa pitki\u00e4 jonoja esittelyjahteihin. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 seuramme iskuryhm\u00e4 p\u00e4\u00e4tti priorisoida vierailut vain veneisiin, jossa on j\u00e4\u00e4palakone ja samppanjacooleri. T\u00e4m\u00e4n tyyppisi\u00e4 veneit\u00e4 l\u00f6ytyi vain kaksi, mutta koska toisen veneen messuem\u00e4nt\u00e4 ei ollut kovin innostunut esittelem\u00e4\u00e4n laitteiden toimintaa, k\u00e4vimme vain Princessin hulppeassa daycruiser-mallissa, jonka markkinahinnalla saisi melko tilavan kolmion Helsingin keskustasta.<\/p>\n
Muiden viel\u00e4 ihastellessa kiilt\u00e4vi\u00e4 jahteja Kommodori h\u00e4ipyi vaivihkaan neuvottelemaan seuran purjesponsorista. Ilmeisesti neuvottelut sujuivat melko hyvin, sill\u00e4 seuran sivuille on ilmestynyt uusi banneri kohtaan yhteisty\u00f6kumppanit.<\/p>\n
Messuilla oli jotenkin lattea fiilis sill\u00e4 perinteist\u00e4 kylkikyljess\u00e4 meininki\u00e4 ei juuri ollut. Purjevene puolellakin sai k\u00e4vell\u00e4 melko vapaasti ilman v\u00e4entungosta vaikka Finn Flyer oli rahdannut paikalle kaksi uutta malliaan, joista isommassa oli jopa p\u00e4\u00e4laipioon laminoitu kukkaistapetti. Iloisena yll\u00e4tyksen\u00e4 oli HP1030-pursi, jonka omistaja auliisti esitteli venett\u00e4\u00e4n. My\u00f6s veist\u00e4m\u00f6n suunnittelija oli paikalla ja kapteeni Klingsted jututti miest\u00e4 olan takaa. Lopputuloksena oli, ett\u00e4 Sumutorven toimitus saa kirjoittaa kes\u00e4n kuluessa raportin HP1030:n koepurjehduksesta. Toinen mielenkiintoinen uutuus oli daycruiser-tyyppinen SC20, joka on kunnianosoitus vanhoille saaristoristeilij\u00f6ille. Veneen maahantuoja oli eritt\u00e4in kiinnostunut Akateemisesta purjehdusseurasta vanhana Turun yliopiston alumnina.<\/p>\n
Purjeveneosaston j\u00e4lkeen nautimme virvokkeita Pro Sailor kaf\u00e9ssa, jonka j\u00e4lkeen suuntasimme kohti Helsingin l\u00e4nsisatamaa ja illallista merimieskapakka Salvessa, joka kuulemma ennen oli ollut melkoinen paikka. Aija Salovaara kuvaili muistelmissaan retke\u00e4 Salveen seuraavasti:<\/p>\n
\u201dEih\u00e4n se en\u00e4\u00e4 entisen veroinen ollu, mut kyl me aika hiljaisia tytt\u00f6j\u00e4 oltiin niitten vanhojen, humalaisten laivahuorien joukossa. Siin vaiheessa ku joku alotti tappelun ja poliisit ujelsi oven eteen, me otettiin ja l\u00e4hettiin.\u201d (Merihistoriallisia rajapintoja \u2013 Nautiva Fennica 2009-2010. Gts Finjetill\u00e4 torppaamassa 9.8.1977-8.6.1980 s.120. )<\/p>\n
Ei ollut tosiaan en\u00e4\u00e4 Salve entisens\u00e4 sill\u00e4 alemmanty\u00f6v\u00e4enluokan kerrostumat loistivat poissaolollaan. P\u00f6ydiss\u00e4 istui hyvin toimeentulevaa keskiluokkaa. T\u00e4st\u00e4 huolimatta annokset olivat maukkaita ja kunnon kokoisia. Salven silakat olivat nimens\u00e4 veroisia ja suurempikin jungmanni sai vatsansa t\u00e4ytetty\u00e4. Alkuruokien vahva valkosipulin maku muistutti ruokailijoita varmasti viel\u00e4 pitk\u00e4lle seuraavaan viikkoon. Palvelu oli yst\u00e4v\u00e4llist\u00e4 ja p\u00f6yt\u00e4keskustelu eteni aina Espoosta Ruotsiin asti.<\/p>\n
Paluumatka sujui rattoisasti ilman suurempia kommelluksia. VR:n kondukt\u00f6\u00f6rit olivat poikkeuksellisen reiluja ja osallistuivat keskusteluumme vaikka olimme kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pieness\u00e4 sivumy\u00f6t\u00e4isess\u00e4. Juna saapui ajoissa Turun p\u00e4\u00e4rautatieasemalle ja siit\u00e4 joukkiomme erkani eri suuntiin, osa Alvariin, osa koteihinsa. Vaikka messut olivat pieni pettymys reissussa oli taas pient\u00e4 seikkailun makua ja ensi vuonna t\u00e4ytyy taas l\u00e4hte\u00e4 uudestaan hakemaan uusia kokemuksia. Menisimmek\u00f6 kenties Blue Peteriin sy\u00f6m\u00e4\u00e4n?<\/p>\n
Lauri Kaira<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Viime vuoden tapaan messuekskursio alkoi melko hyisess\u00e4 ilmassa. Pakkanen paukkui nurkissa ja monella olikin muistissa edellisvuoden Valtionrautateiden luotettavuus. T\u00e4m\u00e4n takia lipunosto oli j\u00e4tetty aivan viimetinkaan, kuten moni muukin kanssamatkustajamme oli tehnyt. T\u00e4st\u00e4 huolimatta lipunmyynnin iloiset kassaneidit palvelivat varsin sutjakkaasti ja …<\/p>\n