Kun olin pieni, ala-asteen musiikin tunneilla laulettiin usein laulua, jonka ensis\u00e4keist\u00f6n sanat kuuluivat n\u00e4in:<\/p>\n
\u201dNyt musta lippu liehumaan, hulabaloo-balai, hulabaloo-balai, balai j\u00e4\u00e4 kauas ranta synnyinmaan, hulabaloo-balai\u201d. \u20f0<\/p>\n
Olin tuolloin viel\u00e4 nuori ja kokematon, enk\u00e4 saattanut t\u00e4ysin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 n\u00e4iden sanojen merkityst\u00e4 (lauloin siit\u00e4 huolimatta). Jokin j\u00e4i kuitenkin kytem\u00e4\u00e4n sis\u00e4lleni. Mit\u00e4 tarkoittaa lipun ottaminen naftaliinista? Mit\u00e4 merkitsee se, kun ranta j\u00e4\u00e4 kauas? Mit\u00e4 on saapuminen, mit\u00e4 l\u00e4hteminen? Tuulelta, yst\u00e4v\u00e4ni, tuulelta ja wikipediasta vastauksen saan.<\/p>\n
Veksillologia on lippujen tutkimusta. Latinan vela, joka nimisanana on ensin mainitun pohjana, merkitsee verhoa, kudetta, suurehkoa vaatetta tai pient\u00e4 purjetta. Toisin kuin nykyliput, jotka yleisimmin ripustetaan sivustaan, olivat Roomassa yleisimmin k\u00e4ytetyt liput (vexillum) ripustetut \u2013 ilmeisesti kuin senaikaiset purjeet ik\u00e4\u00e4n – yl\u00e4osastaan jonkinlaiseen poikkiripaan (ja t\u00e4m\u00e4 taas varteen\/seip\u00e4\u00e4seen\/mastoon, jolla koko rakennelmaa kannateltiin).<\/p>\n
Heraldiikka puolestaan on vaakunoidentutkimus- ja suunnitteluoppi, joka systemaattisena j\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4 periytyy keskiajalta. Usein kuitenkin ajatellaan, ett\u00e4 veksillologia on semiotiikan ja\/tai heraldiikan haara. Vaikka vexillum sin\u00e4ns\u00e4 periytyy jo antiikista, periytyy sit\u00e4 vastoin systemaattinen lippujentutkimusoppi vasta modernilta ajalta (\u201dveksillologia\u201d vasta 1900-luvun j\u00e4lkipuoliskolta). Jonkinlaisena nyrkkis\u00e4\u00e4nt\u00f6n\u00e4 voitaisiin pit\u00e4\u00e4, etenkin ennen uuden ajan alkua p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti tunnus on kilven tarpeisiin kuvattu vaakunana, kun taas kankaaseen lippuna joka on tuulen liehuttavaa vaikutusta ajatellen kaikkein k\u00e4tevint\u00e4. Keskiajalla saman suvereenin tunnus saatettiin kuvata niin kilpeen kuin kankaaseenkin. Meri-kontekstia ajatellen lippujen k\u00e4yt\u00f6n voisi ajatella olevan keskeisempi, vaikka vaakunoita onkin kaiverrettu alusten periin ja keulaan. (Erityisen komea Ruotsin valtakunnanvaakuna oli kaiverrettuna Vasa-laivan per\u00e4\u00e4n vuonna 1628).<\/p>\n
LIPUT JA VENEET<\/p>\n
Lauri Touri v\u00e4itt\u00e4\u00e4 veneilyliputusta esittelev\u00e4ss\u00e4 kirjassaan, ett\u00e4 vesill\u00e4 liikkujat ovat kautta aikain olleet lipunk\u00e4ytt\u00f6tavoissaan maalaisiin n\u00e4hden etuly\u00f6ntiasemassa: \u201d\u2026merell\u00e4 toimitaan kansainv\u00e4lisen tavan mukaisesti. T\u00e4m\u00e4 onkin aivan oikein, sill\u00e4 merell\u00e4 todella osattiin lippujen k\u00e4ytt\u00f6 paljon aikaisemmin kuin maissa.\u201d (Veneilij\u00e4n lippuopas 1985, s. 6). Totta lienee, ett\u00e4 varsinkin ennen modernin ajan kommunikointiv\u00e4lineit\u00e4 jokin liehuvaan ainekseen kiinnitetty, jo mahdollisimman kaukaa tunnistamista palveleva objekti on ollut vesill\u00e4 liikkujille k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisess\u00e4 mieless\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 \u2013 symboliikka on asia erikseen. My\u00f6hemmin on korostettu, ett\u00e4 tunnistamaton alus tietenkin her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ep\u00e4luottamusta, rikkoo \u201dpelis\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4\u201d so. merimiestapaa vastaan ja on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti h\u00e4m\u00e4riss\u00e4 aikeissa. N\u00e4k\u00f6aistin valpas k\u00e4ytt\u00f6 ja ymp\u00e4rist\u00f6n havainnointi, n\u00e4et, kuuluvat hyv\u00e4\u00e4n merimiestapaan.<\/p>\n
Historiallisessa katsannossa merenkulkuun liittyvi\u00e4 merkkej\u00e4 on k\u00e4ytetty ennen muuta tunnistamaan aluksen kotipaikka. Ennen Euroopan suurvaltojen varsinaisen mertenvalloituksen alkua ja laivastojen kehitt\u00e4mist\u00e4 aluksen tyypin ja aikeiden ilmoittaminen (jako sota- tai kauppa-alus) ei ole ollut mitenk\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4. Toisaalta vaikkapa sen ilmoittaminen lipulla, kuinka korkea-arvoisen upseerin komennossa sota-alus on, on ilmeisesti verraten my\u00f6h\u00e4inen ilmi\u00f6. Merilippujen sek\u00e4 niihin liittyvien jaotteluiden ja k\u00e4ytt\u00e4miss\u00e4\u00e4nn\u00f6sten t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 m\u00e4\u00e4rittelij\u00e4n\u00e4 voitaneen pit\u00e4\u00e4 1600-luvun Englantia, miss\u00e4 varsinaista uuden ajan suurlaivastoa oli alettu kehitt\u00e4\u00e4 jo hieman aiemmin. On tietenkin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ennen s\u00e4hk\u00f6valoa ja radioaaltoja lippujen merkitys erilaisten asioiden viestitt\u00e4misess\u00e4 on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti ollut suurempi.<\/p>\n
THESEUS JA ERIV\u00c4RISET PURJEET<\/p>\n
Yht\u00e4 kaikki t\u00e4rkeint\u00e4 t\u00e4m\u00e4ntyyppisess\u00e4 viestinn\u00e4ss\u00e4 on selkeys, n\u00e4kyvyys ja tunnistettavuus et\u00e4\u00e4lt\u00e4. Jo muinaiset kreikkalaiset, tuo tarunhohtoinen merikansa, k\u00e4yttiv\u00e4t erilaisia merkkisysteemej\u00e4. Kreikkalainen tragedia eli murhen\u00e4ytelm\u00e4 puolestaan osoittaa sen, ett\u00e4 ylh\u00e4isinkin persoona, kas, on heikko ja erehtyv\u00e4inen. Virhe merkkien k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ja tulkinnassa saattoi pahimmillaan johtaa ennalta arvaamattomiin seurauksiin. Er\u00e4s varhainen esimerkki k\u00e4rjistyneist\u00e4 kommunikointivaikeuksista on Ateenan kuningas Aigeuksen ja h\u00e4nen poikansa Theseuksen v\u00e4lilt\u00e4. Attikan monineuvo sankari Theseus oli sek\u00e4 ky\u00f6niydess\u00e4\u00e4n ett\u00e4 hajamielisyydess\u00e4\u00e4n ristiriitainen hahmo. Paitsi ett\u00e4 h\u00e4n Minotauroksentapporetkelt\u00e4 palatessaan unohti matka- ja y\u00f6sijakumppaninsa, Kreetan kuninkaan tytt\u00e4ren Ariadnen (joka lankakerineen sent\u00e4\u00e4n oli aiemmin auttanut h\u00e4net ulos labyrintist\u00e4) nukkumaan Naksoksen saarelle, h\u00e4n unohti my\u00f6s vaihtaa aluksensa mustan purjeen valkoiseen. T\u00e4m\u00e4n man\u00f6\u00f6verin avulla olisi kotisatamassa n\u00e4et voitu, sovitun merkin mukaisesti, havaita retken onnistuneen heti kun kotiintulijan laiva n\u00e4kyy horisontissa. Kuten tunnettua n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n tuon mustan purjeen Aigeus luuli kuolon kohdanneen poikansa ja heitt\u00e4ytyi murheen murtamana p\u00e4istikkaa alas rantakalliolta. Tuosta l\u00e4htien on vesist\u00f6\u00e4, legendan ja miehen nimen mukaan kutsuttu Aigeianmereksi. Theseuksen palkka oli sekava vyyhti Ariadnen punaista lankaa. \u201dP\u00e4\u00e4 j\u00e4i vet\u00e4v\u00e4n k\u00e4teen\u201d, kerrotaan Theseuksen lausuneen lakoniseen tyyliin.<\/p>\n
ANKKURI<\/p>\n
Todenn\u00e4k\u00f6isesti yleisin ja yksiselitteisesti vesiliikenteeseen liitetty symboli on ankkuri, vaikka oikeastaan se nimenomaan liittyy liikkeen pys\u00e4ytt\u00e4miseen ja paikan pit\u00e4miseen. Ankkuri esiintyy esimerkiksi monien nykyisten valtioiden sotalaivastojen lippujen osana. Vain sellaisenaan sen k\u00e4ytt\u00f6teho tunnuksena on kuitenkin kyseenalainen, koska se vesill\u00e4 liikkujien kannalta tavallaan on yleinen itsest\u00e4\u00e4nselvyys ja \u201dkaikkien yhteist\u00e4 omaisuutta\u201d. Purjeissa tai lipussa kuvattuna pelk\u00e4n ankkurin luoma vaikutelma olisi jotakuinkin \u201dt\u00e5rta p\u00e5 t\u00e5rta\u201d. Kuitenkin se muotonsa puolesta on verraten yksinkertainen ja aluksen yksityiskohtana sellainen joka sopii heraldiikan kannalta symboloimaan merenkulun merkityst\u00e4 vaikkapa kaupunginvaakunassa. Protoindoeurooppalaisen kielen l\u00e4ht\u00f6kohta sek\u00e4 englannin sanan \u201danchor\u201d ett\u00e4 \u201dangle\u201d pohjaksi on yhteinen *ank- joka viittaa yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 taivuttamiseen ja toisaalta kulmamaiseen tai koukkumaiseen muotoon. Kristillisess\u00e4 symboliikassa ankkuri symboloi kolminaisuudessa uskoa (se tukevuus ja luottamus joka ehk\u00e4isee ajelehtimista) ja on ilmeisesti ollut antiikin vainojen aikana jonkinlainen ristin kiertoilmaisu. Mit\u00e4 ankkuri k\u00e4sivarsitatuointina merkitsee, ei mahdu t\u00e4ss\u00e4 pohdittavaksi.<\/p>\n
Katolisen kirkon pyhimyskavalkadissa pyhimykset kuvataan aina attribuuttinaan se kidutusv\u00e4line, jonka suosiollisella avustuksella ao. pyhimys on kunniakkaasti uskostaan tinkim\u00e4tt\u00e4 kohdannut loppunsa. Pyh\u00e4 Clemens Roomalainen (suom. \u201dKlemetti\u201d) kuvataan kirkkotaiteessa useimmiten ankkurin kera, joskus my\u00f6s kalan tai myllynkiven kanssa. Rooman sadanp\u00e4\u00e4miehet palkitsivat Clemensin itsep\u00e4isyydest\u00e4\u00e4n, ihme-temppuilustaan ja kaikenlaisesta vehkeilyst\u00e4, mik\u00e4 Roomassa oli ankarasti tuomittavaa, heitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 h\u00e4net kaleerin laidan yli ankkuri kaulaan sidottuna. Legendan mukaan t\u00e4m\u00e4 tapahtui Mustallamerell\u00e4 Trajanuksen hallitessa n. 100 jKr. Varsinkin (amerikan)italialaisessa kulttuurissa t\u00e4m\u00e4nkaltainen traditio – sopimattomaksi katsotun ihmisen osittainen betonisointi ja laiturilta sys\u00e4\u00e4minen – on el\u00e4nyt v\u00e4kev\u00e4n\u00e4 siit\u00e4 asti kun betoni keksittiin. My\u00f6s Myran piispa Pyh\u00e4 Nikolaus (n. 300 jKr.) kuvataan toisinaan liitettyn\u00e4 laivaan tai ankkuriin. Paitsi merenkulkijoiden ja kalastajien, P. Nikolaus (hence Santa Claus) tunnetaan laajalti my\u00f6s joululahja-patronuksena.<\/p>\n
MAALAISET, KAUPPASAKSAT, MERENKULKIJAT<\/p>\n
\u201dMaalainen\u201d tarkoittanee ennen muuta tietyll\u00e4 maa-alueella pysyttelev\u00e4\u00e4 henkil\u00f6\u00e4, toisaalta ei-urbaania henkil\u00f6\u00e4, kolmannelta kannalta ehk\u00e4 rajoitetummin historiallisessa mieless\u00e4 ja s\u00e4\u00e4tyjaon kannalta sellaista henkil\u00f6\u00e4, joka on maahan sidottu elinkeinonsa (maanviljelys) t\u00e4hden. Maalainen ei ole, ei saata eik\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti haluakaan olla juuri tekemisiss\u00e4 merill\u00e4 liikkumisen kanssa. Sit\u00e4 vastoin h\u00e4n on enimm\u00e4kseen tekemisiss\u00e4 kotitanhuviensa kanssa, joita heilim\u00f6iv\u00e4t kultavainiot ja aitojen seiv\u00e4srivist\u00f6t reunustavat (maaseudulla ihmiset nimitt\u00e4in ovat aitoja).<\/p>\n
Suomen kaupungit on 1600-luvulle asti perustettu rannikoille so. ennen muuta meriyhteyksien, toissijaisesti jokiyhteyksien \u00e4\u00e4reen. Varsinkin suurporvareiden liiketoiminta on suuntautunut my\u00f6s ulkomaille (sik\u00e4li kuin kaupungilla on ollut ulkomaankauppaoikeuksia). Laivanvarustaminen ja kansainv\u00e4linen kauppatoiminta tietenkin on vaatinut huomattavia p\u00e4\u00e4omia. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan mit\u00e4t\u00f6i sit\u00e4 seikkaa ett\u00e4 ns. talonpoikaispurjehdus pohjoisen It\u00e4meren alueella on aikanaan ollut esim. Suomen l\u00e4nsirannikon talonpojille yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4 tulonl\u00e4hde ja toisaalta voimainponnistuksen aihe. Vaihdannan piiri kuitenkin pohjimmiltaan on kaupunkilaisten ja kaupungin (kantasana kauppa) ominaisaluetta.<\/p>\n
Toisaalta paitsi tavara, my\u00f6s erilaiset tavat ja kulttuurivaikutteet ovat vaihtuneet ja levinneet meriteit\u00e4 pitkin ja nimenomaan kaupunkien kautta. T\u00e4t\u00e4 taustaa vasten \u201dmaalainen\u201d l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti on my\u00f6s \u201dei-kosmopoliittinen\u201d ja etenkin ennen modernien aikojen tieverkostoa, liikennev\u00e4lineit\u00e4 sek\u00e4 tiedonv\u00e4lityskeinoja sellainen henkil\u00f6, jonka kulttuurivaikutteiden uudet tuulet saavuttavat vasta my\u00f6hemmin. Mit\u00e4 kaikkea j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 satamakortteleiden karvaisilla ja ahavan pureskelemilla merimiehill\u00e4 onkaan ollut esitett\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n! Sit\u00e4 ihmetteliv\u00e4t maallikot ja juntit huulet py\u00f6rein\u00e4.<\/p>\n
Suomen kaupungit ja sit\u00e4 my\u00f6t\u00e4 porvarit olivat kuitenkin pikkutekij\u00f6it\u00e4 verrattuina 1100 – 1300-lukujen saksalaisalueiden hansakaupunkeihin tai v\u00e4limeren rannikoiden kauppakaupunkeihin. Suomalaiset kaupungit olivat kuitenkin saksalaisen Hansa-liiton vaikutuspiiriss\u00e4. Nimitys \u201dkauppasaksa\u201d kertoo, mist\u00e4 porvarillinen kulttuuri (kire\u00e4n historiallisessa merkityksess\u00e4) p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti periytyy. Hansan alaiset kauppa-alukset k\u00e4yttiv\u00e4t punapohjaisia lippuja – ensimm\u00e4inen tunnettu on kokopunainen Hampurin kaupungin lippu – joista muodostettiin erilaisia risti- (mm. Danzig) ja raitavariaatioita (esim. Rostock, Lyypekki). Samaten mm. V\u00e4limeren alueella Genovan kaupunki k\u00e4ytti punaista risti\u00e4 valkoisella pohjalla, t\u00e4ysin identtisen\u00e4 englantilaisalusten k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tunnukseen. Englantilaisten ja genovalaisten suhteista t\u00e4ss\u00e4 asiassa on olemassa erilaisia teorioita. Pyh\u00e4n Yrj\u00f6n \u2013 jonka tunnus mainittu risti on \u2013 oli tavallaan katsottu n\u00e4in suojelevan tahoillaan kumpaakin aluetta.<\/p>\n
My\u00f6h\u00e4iskeskiajan kauppa-alusten liikkumapiiri on ollut kuitenkin sen verran rajoitettu, ettei \u201dedes\u201d Euroopan laajuista (miss\u00e4 laajuudessa on syyt\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 k\u00e4sitett\u00e4 \u201dEurooppa\u201d on kiistanalaista) standardisointia sekaantumisvaaran vuoksi ole ollut olemassa. Saksalaisalueiden ja genovalaiset alukset eiv\u00e4t tulleet liikkuneeksi samoilla vesill\u00e4. Yleisesti ottaen alukset ovat purjehtineet ennen muuta kotikaupunkinsa tunnuksen alla. Vaakunoiden kohdalla tilanne on ollut samantyyppinen; yhteist\u00e4 ja \u201dkansainv\u00e4list\u00e4\u201d s\u00e4\u00e4ntely\u00e4 (ja toisaalta riitoja k\u00e4ytt\u00f6oikeuksista) on syntynyt laajamittaisemmin vasta, kun suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 eritasoista aatelistoa Euroopan eri puolilta on liittynyt yhteen joukkoon ristiretkien t\u00e4hden.<\/p>\n
SEITSEM\u00c4N MEREN HAMUAJAT I-III<\/p>\n
Kaukomaahakuisuus ja uusien markkina-alueiden kiihke\u00e4 isoaminen 1400-luvulta alkaen on ollut l\u00e4nsimaisen kulttuurin ja imperialismin levittymisen yleinen edellytys, toisaalta my\u00f6s merenkulkuun liittyvien menettelytapojen ja tunnustenk\u00e4yt\u00f6n yleisen s\u00e4\u00e4telyn ja my\u00f6hemm\u00e4n standardisoinnin ehto. Tutkimusretkien ja maailmankaupan ensimeripeninkulmien my\u00f6t\u00e4 merivaltojen liput hulmusivat miss\u00e4 p\u00e4in maailmaa hyv\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n
I Portugalilaiset valloittavat maapallon<\/p>\n
Portugalilaisten uteliaisuuden, merenk\u00e4yntivimman ja yleisen suurvaltapolitikoinnin alkuunpanijana voidaan er\u00e4\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 pit\u00e4\u00e4 prinssi Henriki\u00e4 (1394 – 1460), joka my\u00f6hemmin sai lis\u00e4nimen Purjehtija (Henrique o Navegador). H\u00e4n oli kiinnostunut kartoista ja perusti Lagosin merenkulkukoulun. Henrik Purjehtija oli my\u00f6s Kristuksen veljeskunnan (Temppeliherroja seurannut sotilaallis-poliittinen j\u00e4rjest\u00f6) johtaja aikanaan; Portugalin maineikkaimmat tutkimusmatkailijat (mm. da Gama) seilasivat j\u00e4rjest\u00f6n tunnusten alla. Tunnus, puna-valkoinen risti, oli ommeltuna alusten purjeisiin. Kysymys oli osaltaan siis my\u00f6s ristil\u00e4hetyksest\u00e4 parhaimmanlaatuisena esimerkkin\u00e4.<\/p>\n
Portugalin nykyisess\u00e4 lipussa esiintyy varsinaisen vaakunan (as quinas, \u201dvitoset\u201d) alla ja taustana kullanv\u00e4rinen ns. armillaarikeh\u00e4, pallon muotoinen er\u00e4\u00e4nlainen astrolabi, siis t\u00e4htien liikkeen tarkkailuun, maapallon havainnointiin ja siten navigointiin liittyv\u00e4 apuv\u00e4line. Latinan armilla merkitsee juuri keh\u00e4\u00e4 tai piiri\u00e4, ja laitteen otto mukaan sek\u00e4 vaakunaan ett\u00e4 lippuun kuvaa oivasti portugalilaisten tutkimusmatkailijoiden maailmanlaajuista vastuuta. Sill\u00e4 niin kuin portugalilaiset itse sanovat, O mundo \u00e9 nosso \u2013 niin vastaavat englantilaiset nopeasti: the World is Ours! Portugalissa armillaarikeh\u00e4\u00e4 on k\u00e4ytetty Manuel I:n hallintokaudesta (n. 1500) eteenp\u00e4in; alun perin se oli h\u00e4nen henkil\u00f6kohtainen tunnuksensa. My\u00f6hemmin sama teema toistuu mm. Rio de Janeiron kaupungin vaakunassa.<\/p>\n
II Alankomaiden oranssi<\/p>\n
Alankomaiden sini-valko-punainen trikolori periytyy 1570-luvulta. Yhdistyneiden Alankomaiden lippu, ns. Prinsenvlag, on ensimm\u00e4inen yksinkertaisiin \u201draitoihin\u201d perustuva kansallisuuslippu ja alkutahti lippujen ei ehk\u00e4 en\u00e4\u00e4 niink\u00e4\u00e4n symbolisille vaan pikemminkin poliittisille merkityksille. Itse asiassa my\u00f6hemmin punaiseksi vaihdettu kolmas v\u00e4ri oli alkujaan oranssi, v\u00e4ri, joka nyky\u00e4\u00e4nkin usein tavataan eri yhteyksiss\u00e4 liitt\u00e4\u00e4 alankomaalaisiin. Alankomaiden alue kuului 1500-luvun j\u00e4lkipuoliskolle Espanjan kruunun alaisuuteen, kunnes 1570-luvulla protestanttiset maakunnat erin\u00e4isten uskonnollis-poliittisten syiden vaikutuksesta yhdistyiv\u00e4t Utrechtin liitossa Wilhelm Oranialaisen johdolla kapinaan Espanjan Filip II:sta vastaan; kapinan tuloksena oli pohjoisten maakuntien (contra katolilaiset, nykyinen Belgia suurin piirtein) muodollinen itsen\u00e4istyminen. Alankomaiden \u201dvapauttaja\u201d Wilhelm oli alkuaan Nassaun kreivikunnasta ja peri my\u00f6hemmin nykyisess\u00e4 Etel\u00e4-Ranskassa sijaitsevan Orangen seudun l\u00e4\u00e4nitysalueekseen \u2013 t\u00e4st\u00e4 siis nimi Willem van Oranje. Englantilaisittain h\u00e4n on saanut my\u00f6s epiteetin \u201dtuppisuu\u201d, William the Silent (h\u00e4n lienee kai h\u00e4vennyt englantiaan sosiaalisissa tilanteissa).<\/p>\n
Orangen vaakunassa kuvataan kolme appelsiinia, joiden oranssia v\u00e4ri\u00e4 alettiin pit\u00e4\u00e4 siis ensin l\u00e4\u00e4ninherra Vilhelmin v\u00e4rein\u00e4, ja my\u00f6hemmin, Vilhelmin poliittisen aktiivisuuden vuoksi toisaalla, vapaiden Alankomaiden v\u00e4rin\u00e4. Alkuper\u00e4inen Orangen kaupungin vaakuna appelsiineineen puolestaan on hyv\u00e4 esimerkki heraldisen tunnuksen ja v\u00e4\u00e4rink\u00e4sitykseen perustuvan etymologian yhteydest\u00e4, koska kaupungin nimell\u00e4 ei ole oranssinv\u00e4risen hedelm\u00e4n kanssa mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 (se perustuu johonkin kelttil\u00e4isen vedenjumaluuden nimeen). N\u00e4in ollen kaupungin tunnukseksi on vahingossa tai tieten tahtoen alkuaan otettu vain nimityksens\u00e4 puolesta samalta kuulostava objekti.<\/p>\n
V\u00e4\u00e4rink\u00e4sityksi\u00e4 eli ei, oranssi yleisemminkin ottaen on edell\u00e4 kerrotun vuoksi levinnyt merten taa, protestanttisuuteen ja toisaalta alankomaalaisuuteen assosioituvana v\u00e4rin\u00e4 esimerkiksi Etel\u00e4-Afrikan valtion kuten my\u00f6s New Yorkin (alk. alankomaalainen Uusi Amsterdam) kaupungin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 lipussa. Vilhelm III, niit\u00e4 oranialaisia h\u00e4nkin, oli Alankomaiden my\u00f6hempi k\u00e4skynhaltija sek\u00e4 sittemmin Ison-Britannian kuningas (1689 – 1702) ja edelleen protestanttien voimakas tukija saarivaltakunnassa. T\u00e4m\u00e4n vuoksi my\u00f6s Pohjois-Irlannin protestantit ovat n\u00e4ihin p\u00e4iviin asti hy\u00f6dynt\u00e4neet oranssia v\u00e4ri\u00e4 (contra katolilaisten vihre\u00e4), joka sis\u00e4ltyy my\u00f6s Irlannin tasavallan 1919 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n otettuun trikolori-lippuun.<\/p>\n
Miksi alankomaalaiset vaihtoivat 1600-luvun my\u00f6t\u00e4 lippunsa oranssin punaiseen? Er\u00e4s selitys on juuri merenkulun nouseva merkitys; oranssi etenkin vaaleahkons\u00e4vyisen sinisen kanssa erottuu huonosti merell\u00e4 liikuttaessa. Toisekseen oranssi v\u00e4ri senaikaisten v\u00e4rj\u00e4ystekniikoiden ansiosta haalistui auringossa nopeasti. Oranssi on my\u00f6s heraldiikassa harvoin k\u00e4ytetty v\u00e4ri, koska sen erottaminen kaukaa punaisesta ja toisaalta kullasta saattaa olla hankalaa.<\/p>\n
On hyv\u00e4 muistuttaa my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n nykyisen valko-sini-punaraitaisen lipun esikuvana on kiistatta ollut em. Alankomaiden lippu. Pietari I, sittempi Suuri nimitt\u00e4in kulki 1600-luvun lopulla eurooppalaisia kaupunkeja v\u00e4hin \u00e4\u00e4nin incognito tarkkaillen ja ime\u00e4kseen vaikutteita l\u00e4nsimaisesta hapatuksesta. Tavoitteena lienee todenn\u00e4k\u00f6isesti ollut etenkin alankomaalaisilta mallia ottaen kehitt\u00e4\u00e4 ven\u00e4l\u00e4inen laivasto ja parantaa ven\u00e4l\u00e4isyys yleens\u00e4. Pietari Suuren ansiosta Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 tapahtuikin useita muutoksia, ja yht\u00e4 kaikki lipusta sin\u00e4ns\u00e4 tuli edustava ja l\u00e4nsimaisen muodin mukainen.<\/p>\n
III Union Jack<\/p>\n
Englantilaisissa aluksissa k\u00e4ytettiin 1600-luvulle asti lippua, jossa valkealla pohjalla on punainen risti (kuten todettua, Pyh\u00e4n Yrj\u00f6n tunnus). Skotlannin tunnus on ja on ollut valkoinen \u201drasti\u201d sinisell\u00e4 pohjalla, joka on Pyh\u00e4n Andreaksen risti. Punainen \u201drasti\u201d valkoisella pohjalla puolestaan on Pyh\u00e4n Patrikin ja edelleen Irlannin tunnus. 1600-luvun alusta, jolloin Englannin ja Skotlannin kuningashuoneet yhdistettiin, muodostettiin my\u00f6s uuden Ison Britannian yhdistelm\u00e4lippu joka sis\u00e4lsi ensin mainitut kaksi risti\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in. My\u00f6hemmin, kun 1800-luvulla Irlannin ja Ison Britannian kuningashuoneet yhdistettiin, my\u00f6s kolmas risti, siis P. Patrikin tunnus liitettiin mukaan. \u201dUnion Jack\u201d brittil\u00e4isten yhdistelm\u00e4lippujen nimityksen\u00e4 periytyy 1630-luvulta.<\/p>\n
James I hallitsi Englantia ja Skotlantia 1600-luvun alussa. Huolimatta siit\u00e4, ett\u00e4 \u201dJames\u201d on heprealaisper\u00e4isen Jaakobin englantilaistettu muoto (suomalaisittain on puhuttu Jaakoista kuningashuoneessa), ei jack todenn\u00e4k\u00f6isesti periydy kuninkaan nimest\u00e4. Jack on yhdistetty englannissa ainakin 1400-luvulta miltei aina Johniin eli Johannekseen, yleens\u00e4 merkityksess\u00e4 \u201dheppu\u201d, \u201djannu\u201d, \u201dj\u00e4tk\u00e4\u201d (vrt. jack-of-all-trades, jokapaikan h\u00f6yl\u00e4, jackass, urosaasi; regular john, miesprostituoidun uskollinen asiakas jne.). Konnotaatioita on lukuisia, ja ne ovat kaikki poikkeuksetta eritt\u00e4in kiehtovia.<\/p>\n
Brittil\u00e4isen merihistorian kannalta mielenkiintoista on se, ett\u00e4 tarkassa merkityksess\u00e4 Union Jack alkuaan on nimenomaan tarkoittanut vain ja ainoastaan sit\u00e4 pienehk\u00f6\u00e4 lippua, joka vedet\u00e4\u00e4n kuninkaallisen aluksen etuosan rainetankoon (t\u00e4m\u00e4n aluksen osan nimitys on juuri ilmeisesti alun perin jonkinlaisen merislangin mukaisesti jack). On viel\u00e4 paikallaan todeta, ett\u00e4 keulalipun laskeminen (jack off) laiturissa\/ankkurissa oltaessa ei milloinkaan ole ollut suotavaa; tilanteena se on ollut leimallisesti h\u00e4pe\u00e4llinen ja tulkittu merkiksi luovuttamisesta. Eritoten viktoriaanisen ajan virallisessa k\u00e4ytt\u00e4ytymisnormistossa t\u00e4llainen on ollut vasiten tuomittavaa ja turmiollista.<\/p>\n
JOLLY ROGER,MERTEN KAUHU Haa! Hui!<\/p>\n
Siell\u00e4 miss\u00e4 on taloudellisia intressej\u00e4, on my\u00f6s rosvousta. Kauppa-alusten ry\u00f6v\u00e4yst\u00e4 lienee harrastetun yht\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n kuin itse merikauppaakin. Kenties klassinen, populaari- ja lastenkulttuurin ruokkima mielikuva merirosvoista silm\u00e4lappuineen jne. juontunee kuitenkin 1600- ja 1700- luvun L\u00e4nsi-Intiasta, joka muodosti t\u00e4rke\u00e4n lenkin eurooppalaisten valtioiden harjoittamassa sokerin-, rommin- ja orjanhienhuuruisessa kolmikantakaupassa. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n seikoista johtuen juuri esim. Karibian saaristoalue, Englannin kanaali ja Malakansalmi nykyisen Indonesian suunnassa ovat luoneet oivat puitteet merirosvoukselle. Kauppalaivojen jahtaaminen aavalla merell\u00e4 on verrattomasti hankalampaa.<\/p>\n
Kukkeimmillaan kysymys on ollut ilmeisen korkeasti organisoidusta rikollisuudesta ja taloudellisen hy\u00f6dyn tavoittelusta. On vaikea sanoa, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kyse on ollut \u201dsuoranaisesta pakosta\u201d; tunnetuimmat merirosvop\u00e4\u00e4llik\u00f6t ovat olleet niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin hyv\u00e4osaisia verrattuna paikalliseen v\u00e4est\u00f6\u00f6n. Toisaalta merirosvouksen \u201dkultakaudelta\u201d tunnetaan my\u00f6s robinhoodmaista toimintaa. Useimmat jengijohtajat olivat eurooppalaisia merimiehi\u00e4 (usein hollantilaisia, ranskalaisia ja Brittein saarilta) ja alkuaan tietyn hallituksen palveluksessa, joko itse kuninkaallisessa laivastossa tai sitten yksityisin\u00e4 toimijoina mutta hallitsijan \u201dmandaatilla\u201d kenties ry\u00f6v\u00e4ten ja h\u00e4iriten kilpailijamaiden kauppalaivoja. Monissa tapauksissa herrat my\u00f6hemmin erosivat tai erotettiin taloudellisista ja\/tai poliittisista syist\u00e4 teht\u00e4vist\u00e4\u00e4n ja he siirtyiv\u00e4t kokonaan lainsuojattomiksi ja \u201domaan bisnekseens\u00e4\u201d. Pahamaineisia merirosvoja olivat esim. englantilainen Edward Teach (ns. Mustaparta) ja skotlantilainen William \u201dCaptain\u201d Kidd, joka legendan mukaan on haudannut kultaa sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n aarrearkun jonnekin.<\/p>\n
Merirosvolippujen funktio ja yleisteema on uhkailu, p\u00e4\u00e4kallo useimmin toistuvana teemana. Ristiin asetetut reisiluut tai sapelit kallon alla on toinen yleinen teema; kolmas joka ei groteskiudessaan h\u00e4vi\u00e4 lainkaan ensin mainituille, eik\u00e4 oikeastaan millek\u00e4\u00e4n, on tiimalasi. Viimeiseen liittyv\u00e4n ajatuksen on toisessa yhteydess\u00e4 my\u00f6hemmin esitt\u00e4nyt Andy Warhol (oliko h\u00e4n rosvo?): \u201dYour 15 minutes are up\u201d. Teid\u00e4n hetkenne ovat koittaneet.<\/p>\n
Nopeasti ajateltuna merirosvolipun mastoon nostoa voisi verrata siihen ett\u00e4 murtovaras muistaisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 j\u00e4nisr\u00e4ikk\u00e4\u00e4. Logiikka on kai se, ett\u00e4 lippu nostetaan vasta sitten, kun kohdealuksen ei en\u00e4\u00e4 ole mahdollista paeta: p\u00e4\u00e4kallolippu ilmoittaa ett\u00e4 vastarinta on turhaa. Toisaalta mik\u00e4li se ilmoittaisi v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 kuolemasta joka tapauksessa, olisi kauppa-aluksen (kunniantuntoisen ja \u00e4rsytetyn) miehist\u00f6n turhaa olla vastustamatta ja siten suuresti hankaloittamatta ry\u00f6st\u00e4jien aikeita loppuun saakka. Ilmeisesti vakiintunut viesti on yleisimmin ollut se, ett\u00e4 kuolemanne tulee (olemaan kauhea) vain mik\u00e4li yrit\u00e4tte vastarintaa, koska tiedet\u00e4\u00e4n raportoidun tilanteista joissa raskaastikin aseistettu miehist\u00f6 on luovuttanut lastin vailla taistelua\/hy\u00f6dykkeiden t\u00e4rvely\u00e4 ja s\u00e4\u00e4stynyt n\u00e4in naarmuitta. T\u00e4m\u00e4 vaihtoehto jonkinlaisena psykologisen sodank\u00e4ynnin luomana etuly\u00f6ntiasemana on tietenkin ollut merirosvojenkin voimavarojen ja hy\u00f6dyntavoittelun kannalta optimaalista.<\/p>\n
Alkuaan tunnetut merirosvojen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t liput olivat pohjaltaan punaisia (punaisten lippujen historia Ranskan vallankumouksen j\u00e4lkeen on oma historiansa). Samaan tapaan aiemmin Pyh\u00e4ss\u00e4 Saksalais-Roomalaisessa keisarikunnassa t\u00e4yspunaisen lipun, ns. Blutbannerin sai vasalli k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 keisarin mandaatilla. Se antoi haltijalleen alueellaan suoran tuomio- ja t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npanovallan (ergo, luvan tappaa). N\u00e4in ollen t\u00e4ll\u00e4 logiikalla \u201dveril\u00f6ylyviirin\u201d tarkoite piratismin yhteydess\u00e4 oli kertoa kohdemiehist\u00f6lle heid\u00e4n henkens\u00e4 olevan tuosta hetkest\u00e4 lukien rosvojen k\u00e4siss\u00e4. Itse asiassa juuri punaisen lipun pohjalta periytyy tiett\u00e4v\u00e4sti koko p\u00e4\u00e4kallolippujen yleisnimitys angloamerikkalaisessa maailmassa. Kallop\u00e4\u00e4n nimi Jolly Roger, lystik\u00e4s tai hilpe\u00e4 Roger, juontuu todenn\u00e4k\u00f6isesti ranskan sanoista jolie rouge \u201dsoma punainen\u201d, oikein hupaisa nimitys joilla n\u00e4it\u00e4 varhaisimpia juuri merirosvoukseen liittyvi\u00e4 lippuja on kutsuttu. 1700-luvun alussa merirosvolippujen pohjav\u00e4ri vaihtui ep\u00e4selvist\u00e4 syist\u00e4 yleisesti mustaksi.<\/p>\n
On kuitenkin huomautettava, ett\u00e4 vesialueilla joilla liikkui paljon erimaalaisia ja eri tavoittein liikkuvia aluksia, oli useimmiten joka laivassa (ei siis yksinomaan merirosvoilla) kokoelma eri valtakuntien\/kauppakomppanioiden jne. lippuja joita vaihdellen pyrittiin hankkimaan itselle edullinen asema esiintyen toisille my\u00f6t\u00e4mielisen\u00e4 tai puolueettomana tahona. \u201dKaribian peliteoria\u201d perustui yleisesti oletusarvolle, jonka mukaan joka aluksen kapteenilla on pahat mieless\u00e4 eik\u00e4 toisaalta vara venett\u00e4 kaada.<\/p>\n
Kurssi kohti sivistyneemp\u00e4\u00e4 maailmaa<\/p>\n
1800-luvulta meid\u00e4n p\u00e4iviimme asti voisi liputusta ja lippujen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 katsoa m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4n hyvin yleist\u00e4en teknillinen l\u00e4hestymistapa ja kansainv\u00e4linen standardisointi viestinn\u00e4ss\u00e4, toisaalta kansallisuusaate ja siihen kytkeytyv\u00e4t moninaiset liturgiset muodot ja seikkaper\u00e4inen protokolla.<\/p>\n
Useat maallikotkin osaavat yhdist\u00e4\u00e4 tietynlaisen neliskulmaisten viestilippujen sarjan juuri vesill\u00e4 liikkumiseen. N\u00e4iden pohjana on ollut 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 Ison-Britannian kauppa- ja teollisuusministeri\u00f6n liputuskoodij\u00e4rjestelm\u00e4. Perustaltaan aakkosiin ja numeroihin sidotut viestiliput kansainv\u00e4lisen\u00e4 ja yleisesti ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4n\u00e4 yhteissysteemin\u00e4 periytyv\u00e4t 1920 – 1930 -luvun Kansainv\u00e4lisist\u00e4 Radioviestinn\u00e4n Konferensseista; paranneltuina 1960-luvulta. Asiaan pintapuolisesti perehtyneen silmin ko. liput on merkkein\u00e4 laadittu vain ja ainoastaan tehokasta erontekoa silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en; kysymys on \u201dvesien keinotekoisista aakkosista\u201d, eik\u00e4 muunlaista kuin rauhaa ja yhteisymm\u00e4rryst\u00e4 edist\u00e4v\u00e4\u00e4 poliittista tavoitetta ole niiden taustalta ainakaan \u00e4kkiselt\u00e4\u00e4n helppo havaita.<\/p>\n
Erilaiset liputustavat ja -k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t merill\u00e4 liikuttaessa kuin maissa oltaessakin ovat taiteen laji. \u201dLippuetiketti\u201d on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti paikallista ja sopimuksenvaraista. On kai selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 valtion omistuksessa olevat alukset ovat liputtaneet erimuotoisia kansallislippuja itsen\u00e4isyydest\u00e4 alkaen, mutta kenties kiinnostavampaa ovat juuri purjehdusseurojen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t liput, koska niiden historiallisuus tuntuu voimakkaasti kytkeytyv\u00e4n nationalistiseen eetokseen.<\/p>\n
Yhdistystoiminta vapaa-aikaan liittyv\u00e4n\u00e4 ja erotettuna varsinaisesta elannonhankinnasta tuotti ensimm\u00e4iset organisoidut purjehdusklubit tai -seurat. Satunnaisemman ja tapauskohtaisen huvipurjehduksen alku lienee kuitenkin aiempi. Ensimm\u00e4iset englantilaisten purjehdusseurojen (yacht clubs) liput periytyv\u00e4t 1700-luvulta, suomalaisten 1800-luvulta. Suomen kontekstissa 1800-luvulla purjehdusseurojen, niin kuin yhdistysten perustamiseen yleens\u00e4kin suuriruhtinaskunnassa liittyi usein nousevan kansallisuusaatteen uhma ja ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4mistoimenpiteiden vastaisuus. On hyv\u00e4 huomata, ett\u00e4 purjehdusseurat ovat samalla olleet my\u00f6s maan ensimm\u00e4isi\u00e4 urheiluseuroja 1850-luvulta alkaen, tavoitteena yleisen vesill\u00e4 liikkumisen, veneenkunnostustaitojen ja tiet\u00e4myksen edist\u00e4minen.<\/p>\n
Suomessa sittemmin kansallislippuna k\u00e4ytetyn siniristilipun malli periytyy juuri purjehdusseuroilta (ensimm\u00e4isen\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6luvan sai Nyl\u00e4ndska Jaktklubben 1860-luvulla), jotka lipun yl\u00e4kulmassa k\u00e4yttiv\u00e4t useimmiten kotikaupunkinsa tai -maakuntansa vaakunaa. T\u00e4h\u00e4n malli sinisest\u00e4 ristist\u00e4 valkoisella pohjalla oli puolestaan siirtynyt Pietarin keisarilliselta purjehdusseuralta. Monille lienee tuttua se, ett\u00e4 Suomen kansallinen lippu kuuluu skandinaaviseen ristien perheeseen, mutta hattujen polkemisen veroinen pettymys on kai se, ettei puhtoisia hankia, valkeita kes\u00e4\u00f6it\u00e4 ja sinist\u00e4 taivasta v\u00e4rj\u00e4nnytk\u00e4\u00e4n saksalaisper\u00e4inen kansallisromantiikka ja Johann Gottfried von Herder, vaan isonvihan is\u00e4, Ven\u00e4j\u00e4n laivaston ja sen lippujen kehittelij\u00e4, purjehtimisesta innostunut Pietari Suuri (Jestas!)<\/p>\n
T\u00e4ll\u00e4kin haavaa purjehdusseurojen lipuilla, jonka \u201dperusmalli\u201d on siniristilippu jonka sinisen ristin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on viel\u00e4 kapeampi valkoinen risti, on kansallislipun status, toisin sanoen purjehdusseurat ovat yhdistyksin\u00e4 siksi poikkeuksellisia, ett\u00e4 ne eiv\u00e4t toiminnassaan k\u00e4yt\u00e4 \u201dvain\u201d tapauskohtaista j\u00e4rjest\u00f6lippua. 1970-luvun kriitillisess\u00e4 hengess\u00e4 t\u00e4m\u00e4n erityisstatuksen tarpeellisuudesta keskusteltiin ja olemassaolosta tosin v\u00e4\u00e4nnettiin peist\u00e4 eduskunnassa. Yht\u00e4 kaikki poliittisia tahoja riitti kyllin puolustamaan pursilipun statusta. Yleisesti ottaen purjehdusseurojen lippuk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ja herrasmiess\u00e4\u00e4nn\u00f6t – etiketti ja hyv\u00e4 merimiestapa – ovat monien muiden alojen j\u00e4rjest\u00f6ihin verrattuna rikkaammat ja monipolvisemmat.<\/p>\n
Omituista on, ettei lippua, varsinkaan kansallislippua maalla eik\u00e4 vesill\u00e4 ole pidetty min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 tarve- tai koriste-esineen\u00e4. Sen, kuten kovin monen muunkaan seikan kohdalla ei 2000-luvulla ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 syyt\u00e4 puhua tabusta, mutta huomionarvoista on ett\u00e4 lippujen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6nottoon, k\u00e4sittelyyn ja h\u00e4vitt\u00e4miseen on olemassa tarkat s\u00e4\u00e4nt\u00f6ns\u00e4. Kauaskantoinen ongelma varsinkin kansallisuusaatteen synnyn j\u00e4lkeisell\u00e4 ajalla tietenkin on, ett\u00e4 liput ja vaakunat paitsi yhdist\u00e4v\u00e4t, ne my\u00f6s erottavat. Toteemien luomisesta, niiden alle kumartumisesta sek\u00e4 nationalistisen ajattelun muodikkuudesta ja rienaamisesta ei t\u00e4ss\u00e4 ole syyt\u00e4 eik\u00e4 halua kirjoittaa.<\/p>\n
*********************************************************<\/p>\n
Haaveitten ulapoilta takaisin rantaan. Purjeet alas ja roskat lajiteltuina roskikseen.<\/p>\n
\u20f0 Merirosvolaulun meni sanoittamaan suomeksi Sauvo \u201dSaukki & pikkuoravat\u201d Puhtila (1976). S\u00e4vel on toisinto Karibialta, otaksun. Musta lippu viittaa merirosvojen lipun v\u00e4riin ja luo kontrastin syytt\u00f6m\u00e4n siirtomaatavarakauppiaan paljaaksi kaluttuun valkeaan p\u00e4\u00e4kalloon. \u201dHulabaloo-balai\u201d on puhdasta huligaaninonsensea eik\u00e4 merkitse mit\u00e4\u00e4n mill\u00e4\u00e4n kielell\u00e4. \u201dPiraattilaulujen moraalikoodisto ja pedagoginen perusteltavuus eilen – huomenna\u201d on toisen tarinan aihe, johon min\u00e4 viel\u00e4 palaan.<\/p>\n
Lari Rantanen<\/p>\n
Kirjoittaja on filosofian maisteri ja Suomen historian jatko-opiskelija Turun yliopistossa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kun olin pieni, ala-asteen musiikin tunneilla laulettiin usein laulua, jonka ensis\u00e4keist\u00f6n sanat kuuluivat n\u00e4in: \u201dNyt musta lippu liehumaan, hulabaloo-balai, hulabaloo-balai, balai j\u00e4\u00e4 kauas ranta synnyinmaan, hulabaloo-balai\u201d. \u20f0 Olin tuolloin viel\u00e4 nuori ja kokematon, enk\u00e4 saattanut t\u00e4ysin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 n\u00e4iden sanojen merkityst\u00e4 …<\/p>\n