Seppo Laurell on kirjoittanut massiivisen kirjan Suomen majakoiden historiasta. Teoksen l\u00e4ht\u00f6kohtana on Kansallisarkiston k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4 l\u00f6ydetyt majakoiden alkuper\u00e4ispiirrustukset ja hahmotelmat. Taideteoksien veroiset piirrokset haluttiin julkaista kaikkien n\u00e4ht\u00e4viksi.Taideteoksia ovat my\u00f6s Petri Porkolan valokuvat majakoista nykykunnossa. Valo merell\u00e4 kertoo kattavasti suomalaisten majakoiden rakennushistorian.<\/p>\n
Suomen rannikot olivat Ruotsin vallan aikana pimeit\u00e4 paikkoja y\u00f6aikaan. Ainoina valonl\u00e4htein\u00e4 olivat majakat Ut\u00f6ss\u00e4 ja Porkkalanniemen etel\u00e4puolella sijaitsevalla R\u00f6nnsk\u00e4rin saarella, jossa Suomenlahti on kapeimmillaan. Ei siis ihme, ett\u00e4 karikkoinen saaristo ulkoluotoineen oli merenkulkijoille pelottava paikka. Kokematon kapteeni saattoi ajaa miehist\u00f6ns\u00e4 syv\u00e4lle surman suuhun vaikeisiin olosuhteisiin ja jos meri ei vienyt henke\u00e4 niin rantarosvot vaanivat ainakin laivan lastia. Hurjimmat tarinat kertovat jopa saaristolaisten surmanneen onnettomien laivojen miehist\u00f6j\u00e4 muhkean saaliin toivossa.<\/p>\n
Ut\u00f6n vuonna 1753 rakennettu majakka oli Suomen saariston ensimm\u00e4inen ja sen tekniikka oli aikansa parhaimmistoa, kuten monissa muissakin tulevissa majakoissa. Suomen- ja Pohjanlahden rankat j\u00e4iset olot ovat asettaneet majakoille ja niiden suunnittelijoille suuria vaatimuksia ja t\u00e4m\u00e4 voi olla yksi syy, miksi juuri t\u00e4\u00e4ll\u00e4 testattiin uusia ratkaisuja majakoita rakennettaessa. Moni majakka-arkkitehdeist\u00e4 oli my\u00f6s aikansa tunnetuimpia arkkitehteja jotka muovasivat my\u00f6s suomalaista kaupunkikuvaa. Vaikka Ut\u00f6n majakka rakennettiin 1700-luvulla, ei merimiesten tarvinnut olla ennenk\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin ilman valoa tai opasteita Merkkitulia ja pookeja oli rakennettu jo aiemmin. Varsinainen majakoiden rakentamisen kultakausi ajoittui suuriruhtinaskunnan aikaan, jona rakennettiin 26 majakkaa Oulusta Suomenlahden perukoille Haapasaareen, sek\u00e4 kaksi majakkaa Laatokalle turvaamaan id\u00e4nkauppaa.<\/p>\n
Majakoiden rakentamisen pontimena oli usein turvallisuusn\u00e4k\u00f6kohdat, joilla pyrittiin parantamaan merenkulkijoiden navigointimahdollisuuksia. Ensisijaisen syyn lis\u00e4ksi projektien takana saattoi olla ulkomailta tullut painostus tai ulkomaankaupan edist\u00e4minen. Lis\u00e4ksi eteenp\u00e4in vievin\u00e4 syin\u00e4 saattoi esiinty\u00e4 satamakaupunkien keskin\u00e4inen kilpailu ja maanpuolustukselliset n\u00e4k\u00f6kohdat. Melko usein majakkaprojekti aloitettiin vasta kantap\u00e4\u00e4n kautta opittujen raskaiden l\u00e4ksyjen j\u00e4lkeen. Moni merimies ehti menett\u00e4\u00e4 henkens\u00e4, ja moni laiva painua hylyksi pohjaan, ennen kuin valonl\u00e4hde merelle saatiin. Usein lykk\u00e4yksen syyn\u00e4 oli sama kuten monesti nykyisinkin, rahanpuute.<\/p>\n
Seppo Laurell on pohtinut kirjassaan Valo Merell\u00e4 – Suomen majakat 1953-1906 majakoidemme syntyhistoriaa. Kirja on melkoinen j\u00e4rk\u00e4le, kuten yleens\u00e4 John Nurmisen s\u00e4\u00e4ti\u00f6n kustantamat kirjat. Kirjan massiiviselle olemukselle on my\u00f6s perustelunsa. Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 Kansallisarkiston k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4 osin sattumalta l\u00f6ydettyj\u00e4 majakoiden alkuper\u00e4israkennuspiirustuksia ja hahmotelmia, sek\u00e4 Petri Porkolan upeita kuvia majakoista nykykunnossa. Piirustukset olivatkin kirjan julkaisun l\u00e4ht\u00f6kohta. Taideteoksien veroiset piirrokset haluttiin julkaista kaikkien n\u00e4ht\u00e4viksi. Kirjan tekstiosuus taas nousi ajatuksesta kirjoittaa majakoiden rakentamisen taustahistoriaa. Kantavana kysymyksen\u00e4 on, miksi majakat p\u00e4\u00e4tettiin rakentaa?<\/p>\n
Merikapteeni ja tietokirjailija Laurell ei ole ensi kertaa asialla, vaan h\u00e4n on kirjoittanut jo useita majakoita koskevia teoksia. Vuonna 1987 h\u00e4n kirjoitti kirjan Aalloilla keinuvat majakat\u00a0 – Historiikki majakkalaivojen aikakaudesta ja museoalus\u00a0 Kemist\u00e4. Vuonna 1989 h\u00e4n kirjoitti Majakat, sek\u00e4 vuonna 1999 Suomen majakat, joka sai tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 2000. Edellisten teosten lis\u00e4ksi h\u00e4n on kirjoittanut useita muita merenkulkua ja saaristoa koskevia kirjoja.<\/p>\n
Valo merell\u00e4 -teoksen laadusta kertoo jotain se, ett\u00e4 siit\u00e4 tuli l\u00e4hes heti julkaisunsa j\u00e4lkeen Tieto-Finlandia-palkinnon voittajaehdokas. Aikanaan valintaraati perusteli kirjan mukaan p\u00e4\u00e4sy\u00e4 seuraavin sanoin:<\/p>\n
”Kirja kertoo sanoin, kuvin ja aiemmin tuntemattomin alkuper\u00e4ispiirustuksin tyhjent\u00e4v\u00e4sti Suomen majakoista, niiden historiasta ja niiden arkkitehtuurista. Raatia miellytti my\u00f6s se, ett\u00e4 kirja on samalla kertomus merenkulun kehityksest\u00e4 eli siit\u00e4, miten Suomi avautui maailmalle.”<\/p>\n
P\u00e4\u00e4llisin puolin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin, ett\u00e4 Valo Merell\u00e4 on p\u00e4ivitetty versio Nemon julkaisemasta Suomen majakat -teoksesta. N\u00e4in ei kuitenkaan ole, sill\u00e4 Valo merell\u00e4 ei sis\u00e4ll\u00e4 kaikkia Suomen aluevesill\u00e4 olevia majakoita ja toiseksi arkistojen k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4 kaivetut piirustukset antavat edelt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4 mielenkiintoisemmat l\u00e4ht\u00f6kohdat. Uskallan my\u00f6s v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 majakoiden historiaa ei ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n kirjoitettu tyhjent\u00e4v\u00e4sti, sill\u00e4 vaikka Laurell hyvin ja perinpohjaisesti on kirjoittanutkin, ei kaikkia n\u00e4k\u00f6kulmia ole kirjaan saatu ymp\u00e4tty\u00e4.<\/p>\n
Kirjan n\u00e4k\u00f6kulma on hyvin tekninen. Ensimm\u00e4iset luvut keskittyv\u00e4t majakan rakentamisen esihistoriaan, valolaitteiden kehitykseen ja majakoiden rakennuttajiin ja arkkitehteihin, jonka j\u00e4lkeen jokaisen majakan rakennushistoria ensimm\u00e4isest\u00e4 viivanvedosta valon sytytt\u00e4miseen kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti. Olin haltioissani lukiessani valol\u00e4hteen kehityksest\u00e4 metallipeileist\u00e4, argand-lampuista ja Fresnelin-linssist\u00f6ist\u00e4. Mielenpainuvin yksityiskohta oli Hanhipaaden kohtalosta, joka historian myllerryksess\u00e4 p\u00e4\u00e4tyi Neuvostoliiton alueelle. Alueellinen majakkahallinto oli niin haltioissaan uudesta energiamuodosta, ett\u00e4 asensi majakkaan ydink\u00e4ytt\u00f6isen virtal\u00e4hteen. Nyttemmin ydinvoimasta on luovuttu ja tilalle on vaihdettu harmittomampi 12 voltin kuivaparisto. T\u00e4m\u00e4n tyyppiset yksityiskohdat osoittavat, ettei kirjailija ole ensi kertaa asialla. Kirjan teksti on vakuuttavasti ja asiantuntevasti kirjoitettu.<\/p>\n
Majakat k\u00e4yd\u00e4\u00e4n kronologisesti l\u00e4pi rakennushistoriansa mukaan ja viimeinen majakka, Tiiskeri onkin rakennettu vasta itsen\u00e4isen Suomen aikana, vaikka sen tarve oli havaittu jo 1800-luvun puolella, jolloin ensimm\u00e4iset suunnitelmat oli laadittu. Kronologinen eteneminen tuo esiin yhden kirjan heikkouksista, se alkaa jossain m\u00e4\u00e4rin toistamaan itse\u00e4\u00e4n. Vaikka jokainen majakka It\u00e4meress\u00e4 onkin oma yksil\u00f6ns\u00e4 j\u00e4nnine k\u00e4\u00e4nteineen, on niiden tekninen toteutus melko samaa kaavaa noudattava. T\u00e4m\u00e4 seikka ei kuitenkaan v\u00e4henn\u00e4 kirjan arvoa, sill\u00e4 kirja on parhaimmillaan kun sit\u00e4 ei lue kerralla alusta loppuun, vaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hakuteoksena tai takkatulen \u00e4\u00e4ress\u00e4 luettuna tunnelmointikirjana. S\u00e4ngyss\u00e4 luettavaksi kirja ei tosin sovellu, sill\u00e4 uni j\u00e4\u00e4 eritt\u00e4in lyhyeksi painavan kirjan pudotessa lattialle tai lukijan kasvoille.<\/p>\n
Olisin odottanut, ett\u00e4 kirja olisi pureutunut syvemmin ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4n majakoiden varjossa. Nyt esille nousevat vain arkkitehdit ja satunnaiset rakentajat, jotka luontoa uhmaten pystyttiv\u00e4t nuo mystiset rakennukset keskelle kuohuvaa merta. Olisin mielell\u00e4ni lukenut enemm\u00e4n siit\u00e4 ven\u00e4l\u00e4isest\u00e4 armeijaosastosta, joka tuikkasi tuleen oman majakan Russar\u00f6ss\u00e4 Krimin sodan aikana ja miksi suomalaisten majakoiden valolaitteiden hovitoimittaja Sautter Lemonnier & CO my\u00f6h\u00e4steli toimituksissaan niin paljon, ett\u00e4 ne lopulta annettiin pahimmalle kilpailijalle Henry Lepaute & fils’lle. Mielenkiintoista muistitietoa, jota olisi lukenut mieluusti lis\u00e4\u00e4 muistakin majakoista sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 Isokaria koskeva luku, jossa kerrotaan miten majakan vartijan ammatti siirtyi sukupolvelta toisellle kunnes majakka automatisoitiin ja viimeinenkin majakanvartija j\u00e4i el\u00e4kkeelle.<\/p>\n
Kirjassa on yksi majakka joka nousee ylitse muiden. Suomen Eddystoneksikin tituleerattu Bogsk\u00e4r,\u00a0 jonka tarinasta my\u00f6s kirjan nimi nousee. Bogsk\u00e4rin kallioluodot ovat pohjoisen It\u00e4meren etel\u00e4isimm\u00e4t vedenp\u00e4\u00e4lliset kiintopisteet Suomen aluevesill\u00e4. Luotoja oli vaikea havaita keskell\u00e4 merta vilkkaasti liikenn\u00f6idyll\u00e4 alueella, josta l\u00e4hin ranta sijaitsi 30 meripeninkulman p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Laurelin mukaan lukematon m\u00e4\u00e4r\u00e4 laivoja on vuosisatojen mittaan murtanut keulavantaansa luotojen kallioiden graniittiin. Jos luotoja oli vaikea havaita, oli rakennusprosessikin eritt\u00e4in haastava ja majakka her\u00e4tti huomiota ulkomaita my\u00f6den. Teos piirt\u00e4\u00e4 eritt\u00e4in mielenkiintoisen ajankuvan majakan synnyst\u00e4 ja sen vaiheista nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n saakka. Majakan maine kasvoi niin suureksi, ett\u00e4 valtiovalta painatti hopeisia muistomitaleja jo vuonna 1883, joissa oli Bogsk\u00e4rin tornin kuva ja teksti LUX IN NOCTE, valo y\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n
Laurellin kirja saavuttaa erinomaisesti tavoitteensa pienist\u00e4 puutteista huolimatta. Se ei ole kaiken kattava majakka teos vaan kertoo tyhjent\u00e4v\u00e4sti Suomen majakoiden rakennus- ja teknisen historian. P\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon prosessit ja niiden hitaus piirtyy lukijan mieleen varsin el\u00e4v\u00e4sti ja avaa Petri Porkolan kuvien avulla eteen maailman, joka on monille tuntematon viel\u00e4 nykyisinkin. Olisi ollut s\u00e4\u00e4li jos Laurell ei olisi tuonut p\u00e4iv\u00e4n valoon upeita alkuper\u00e4ispiirustuksia Kansallisarkiston k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n
Lauri Kaira<\/p>\n
Kirjoitus on aikaisemmin julkaistu osoitteessa: http:\/\/agricola.utu.fi\/julkaisut\/kirja-arvostelut\/index.php?id=1731<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Seppo Laurell on kirjoittanut massiivisen kirjan Suomen majakoiden historiasta. Teoksen l\u00e4ht\u00f6kohtana on Kansallisarkiston k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4 l\u00f6ydetyt majakoiden alkuper\u00e4ispiirrustukset ja hahmotelmat. Taideteoksien veroiset piirrokset haluttiin julkaista kaikkien n\u00e4ht\u00e4viksi.Taideteoksia ovat my\u00f6s Petri Porkolan valokuvat majakoista nykykunnossa. Valo merell\u00e4 kertoo kattavasti suomalaisten majakoiden rakennushistorian. …<\/p>\n