SALAKULJETUS VIRI\u00c4\u00c4<\/p>\n
Laittomalla salakaupalla on aina ollut kansainv\u00e4linen ilme. Aina kun valtio on kielt\u00e4nyt jotain, salakuljetus on kiihtynyt. Vuosina 1919 \u2013 1932 voimassa ollut kieltolaki k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 erikoislaatuisen jakson Suomen kansakunnan historiassa. Kieltolain voimaantulo jakoi suomalaisen yhteiskunnan kahtia: lain kannattajiin ja vastustajiin. Lain vaikutus tuntui niin herran kuin ty\u00f6l\u00e4isen arjessa. Laki n\u00e4kyi sis\u00e4politiikassa ja talousel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sek\u00e4 suhteissa ulkomaihin. Lain korkeata aatteellista p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, kansanraittiutta, ei kuitenkaan saavutettu. Alkoholin kulutus kasvoi tilastojen mukaan. Lopullinen niitti kieltolaille oli vuonna 1928 alkanut suuri talouspula. Tuskinpa Suomen historiasta l\u00f6ytyy yht\u00e4\u00e4n sellaista lakia, jota olisi rikottu niin r\u00e4ike\u00e4sti ja yleisesti kuin kieltolakia.<\/p>\n
Vuonna 1919 voimaan tullut kieltolaki antoi valtiolle yksinoikeuden valmistaa, varastoida ja vied\u00e4 maasta v\u00e4kijuomia. Laki koski denaturoimatonta etyylialkoholia, jonka vahvuus oli yli kaksi prosenttia +15 celsiusasteen l\u00e4mp\u00f6tilassa. Lain ulkopuolelle j\u00e4i ainoastaan kirkkoviinin hankinta. Laillinen j\u00e4lleenmyynti yksityisille saattoi tapahtua vain apteekeista l\u00e4\u00e4k\u00e4rin joka kerta erikseen antamalla l\u00e4\u00e4kem\u00e4\u00e4r\u00e4yksell\u00e4.<\/p>\n
Viron rannikon asukkaat reagoivat Suomen asettamaan kieltolakiin melko nopeasti ja tehokkaasti. Ei kulunut kauaakaan, kun virolaiset ja suomalaiset pienveneet alkoivat kuljettaa Viron spriitehtaiden tuotteita Suomeen. Jo vuoden 1919 syksyll\u00e4 Suomen tullihallitus havaitsi pirtun salakuljetuksen alkaneen. Salakuljetuksen alkuvaiheessa toimivat vain pienet venekunnat, joten pirtun salakuljetus ei ollut viel\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4ytynytt\u00e4. Viron hallitus hyv\u00e4ksyi hiljaisesti salakuljetuksen. T\u00e4h\u00e4n vaikutti olennaisesti valtion heikko rahatilanne ja joskus jopa hallitusmiesten henkil\u00f6kohtaisen hy\u00f6tymisen mahdollisuus. Pian spriit\u00e4 ryhdyttiin kuljettamaan Saksasta sek\u00e4 kansainv\u00e4lisest\u00e4 Danzigin vapaasatamasta suurilla laivoilla. Pirtulaivat saapuivat lasteineen Suomen aluevesirajan l\u00e4heisyyteen odottamaan mahdollisia ostajia. Loppujen lopuksi virolaisen salakuljetusspriin osuus saksalaiseen verrattuna oli tuntuvasti pienempi.<\/p>\n
Kieltolain pitkittyess\u00e4 ongelmat pahenivat. Viranomaisilla ei ollut keinoja eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n v\u00e4lineit\u00e4 salakuljetuksen est\u00e4miseksi. Salakuljettajat kulkivat aina v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yhden askeleen virkavaltaa edell\u00e4. Suomen yhteiskunta muuttui kieltolakivuosina yh\u00e4 liikkuvammaksi, mik\u00e4 edesauttoi alkoholin salakuljetusta. L\u00e4hes kaikilta syrj\u00e4seuduilta oli mahdollista matkustaa verrattain mukavasti kaupunkikeskuksiin. Autojen yleistyminen merkitsi valtaisaa kehitysaskelta maanteitse tapahtuvaan liikenn\u00f6intiin. Nyt pystyttiin kuljettamaan suuriakin spriikuormia nopeasti pitkien matkojen p\u00e4\u00e4h\u00e4n. 1920-luvulla vallitsi rautateiden suuri rakennusbuumi. My\u00f6s sis\u00e4vesi- ja meriliikenne lis\u00e4\u00e4ntyi. Miehist\u00f6n ja kaluston puute vaivasi sek\u00e4 poliisia ett\u00e4 tullilaitosta. Poliisi ei pystynyt ajamaan takaa salakuljettajien nopeita autoja polkupy\u00f6rill\u00e4\u00e4n ja ik\u00e4lopuilla autoillaan. Tullille ja merivartiostolle ongelmaa tuottivat salakuljettajien pikaveneet, radiopuhelimet ja raskas aseistus. Tilannetta vaikeutti lis\u00e4ksi se, ett\u00e4 kansa suhtautui salakuljetukseen varsin my\u00f6nteisesti.<\/p>\n
PIRTUKUNINKAAT JA TROKARIT<\/p>\n
Kieltolain rikkominen sai aluksi kansallisurheilun piirteit\u00e4, mutta v\u00e4hitellen alkoholin salakuljetus ja myynti keskittyi entist\u00e4 enemm\u00e4n ammattirikollisille. \u00c4kkirikkaiden pirtukeisareiden v\u00e4hitt\u00e4ismyyntiportaana toimivat trokarit olivat usein itse alkoholin suurkuluttajia. Otteiden koventuminen salakaupassa sek\u00e4 lain pilkkana pit\u00e4minen olivat osasyyn\u00e4 siihen, ett\u00e4 yleinen mielipide k\u00e4\u00e4ntyi kieltolain vastaiseksi. Pirtukuninkaat olivat ammattirikollisia, jotka eiv\u00e4t itse osallistuneet spriin hakumatkoihin. He rahoittivat ja organisoivat rikollisen toiminnan. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n jakelun hoitivat v\u00e4litt\u00e4j\u00e4t eli trokarit. Raimo Pullatin mukaan rikastuneet salakuljettajat ostivat talouspulan aikaan vaikeuksiin joutuneilta maanviljelij\u00f6ilt\u00e4 maatiloja ja kaupunkitaloja.<\/p>\n
Tosin aina trokauksesta ei seurannut pelkk\u00e4\u00e4 haittaa. Taavi Kilpi kertoo, miten pula-ajan Kustavissa paikallinen liiketoimissaan menestynyt trokari piti pankin virkaa. Tuosta apupankista l\u00f6ytyiv\u00e4t rahat lehm\u00e4n ostoista opiskelulainoihin. Korkokaan ei ollut pankkikorkoa suurempi ja velan takaisinmaksu unohtui useissa tapauksissa, kun velkakirjojen kirjoittelu j\u00e4i muistin varaan. Niill\u00e4 rahoilla moni selvisi pula-aikojen yli. Korppoossa er\u00e4s alan suurmiehist\u00e4 vuorostaan jakoi jouluisin rahaa kunnan k\u00f6yhille, jotta h\u00e4nt\u00e4 ei olisi annettu ilmi.<\/p>\n
Salakuljetusrahoja voitiin \u201dpest\u00e4\u201d kiinteist\u00f6sijoituksilla: suuria kivitaloja nousi \u201dpirtun p\u00e4\u00e4lle\u201d Suomen kaupunkeihin ja kyliin muistoksi piruajasta. Pirtun salakuljetus oli riskialtista puuhaa, sill\u00e4 kiinni j\u00e4\u00e4dess\u00e4 saattoi menn\u00e4 koko omaisuus. Toiminnan onnistuessa salakuljettajien ja varsinkin pirtulaivojen omistajien tulot olivat suuret. Suomessa maihin toimitetusta pirtusta saatiin 7-8 -kertainen hinta, jopa kymmenkertainen riippuen paikasta.\u00a0 Rikastuneesta trokarista saattoi kieltolain j\u00e4lkeen tulla kunnioitettu liikemies. It\u00e4meren piiriss\u00e4 rahaa oli ilmeisesti kuitenkin sen verran v\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 amerikkalaisella tasolla olevaa j\u00e4rjest\u00e4ytynytt\u00e4 rikollisuutta ei p\u00e4\u00e4ssyt syntym\u00e4\u00e4n. Joka tapauksessa Suomessa ansaitsi leip\u00e4ns\u00e4 laittomalla alkoholin myynnill\u00e4 arviolta 100 000 ihmist\u00e4.<\/p>\n
Salakuljettajien armeija j\u00e4i 1930-luvun alussa ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4ksi. Siihen vaikutti kieltolain kumoamisen lis\u00e4ksi talouskriisi. J\u00e4ljelle j\u00e4i p\u00e4\u00e4omaa ja kiinte\u00e4\u00e4 omaisuutta, v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 muistelmia ja kertomuksia. Osa salakuljettajista erikoistui nopeasti uudelleen ja alkoi pirtun sijasta kuljettaa loikkareita tai pakolaisia yli Suomenlahden tai Laatokan Neuvostoliittoon ja my\u00f6s Viroon, josta kuljetus hoidettiin edelleen Neuvostoliiton puolelle.<\/p>\n
\u201dMYRSKYISILL\u00c4 MERILL\u00c4, SAARISTON SOKKELOISSA\u201d<\/p>\n
Merikapteeni Algot Niska syntyi Viipurissa 5.12.1888 ja kuoli Helsingiss\u00e4 28.5.1954. El\u00e4m\u00e4 oli taiteellisessa perheess\u00e4 kasvaneelle merikapteenin pojalle kuin suurta n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4. Mainetekonsa Niska aloitti urheiluareenoilla. H\u00e4n pelasi Suomen jalkapallomaajoukkueessa Tukholman olympialaisissa 1912. Kansalaissodassa h\u00e4n soti valkoisten riveiss\u00e4.<\/p>\n
Huikeimman roolinsa Niska teki kieltolain aikana. Niska osti juuri ennen t\u00e4yskiellon voimaanastumista helsinkil\u00e4iselt\u00e4 kauppiaalta Pletschikoffilta koko t\u00e4m\u00e4n alkoholivaraston. My\u00f6hemmin h\u00e4n myi sen kovaan hintaan janoisille maanmiehilleen. Kadunmiehet seurasivat j\u00e4nnityksell\u00e4 herrasmiehen ja salakuljettajan seikkailuja myrskyisill\u00e4 merill\u00e4, saariston sokkeloissa. Kansan keskuudessa Niska sai nimen \u201dpirtukuningas\u201d. Saaristolaiset, tulli, kilpailevat salakuljettajat ja poliisi k\u00e4yttiv\u00e4t h\u00e4nest\u00e4 kohteliaasti titteli\u00e4 \u201dkapteeni Niska\u201d.<\/p>\n
Mainittakoon viel\u00e4, ett\u00e4 jo toisen maailmansodan sarastaessa Niska salakuljetti juutalaisia pakoon natsi-Saksasta. Jatkosodan aikana h\u00e4n suoritti salaisia teht\u00e4vi\u00e4 puolustusvoimien lukuun It\u00e4meren maissa. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4nt\u00e4 ei leimattu pelk\u00e4ksi konnaksi. Suuren seikkailijan el\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan p\u00e4\u00e4ttynyt onnellisesti. Viimeiset vuotensa Niska vietti sairaana ja rahattomana. H\u00e4n ei l\u00f6yt\u00e4nyt onneaan edes avioliiton satamasta sit\u00e4 kahdesti etsitty\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Kari Kallosen el\u00e4m\u00e4kerta antaa v\u00e4rikk\u00e4\u00e4n kuvan \u201dsalakuljettajien kuninkaan\u201d luonteesta. Niska oli ennen kaikkea peloton ja kekseli\u00e4s herrasmies, joka viel\u00e4 kaiken lis\u00e4ksi omasi erinomaisen huumorintajun. Pitempiaikainen paikallaolo ei houkuttanut vilkasta ja liikkuvaa seikkailijaa. Niska oli ihmisten keskuudessa kysytty\u00e4 ja suosittua seuraa. T\u00e4h\u00e4n varmastikin vaikutti seikkailijan tuhlaileva el\u00e4m\u00e4ntapa. H\u00e4n rakasti juhlia. Niska oli pitk\u00e4, charmikas ja korrektisti k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4 sek\u00e4 pukeutui aina hyvin tyylikk\u00e4\u00e4sti.<\/p>\n
Algoth Niskan maine \u201dpirtukuninkaana\u201d aiheutti kiistaa jo aikalaisten keskuudessa. H\u00e4nen on sanottu olleen vain pelkk\u00e4 showmies, jonka edesottamuksista sai lukea lehtien sivuilta. Niska kertoo itse tiedon retkist\u00e4\u00e4n levinneen saaristossa kulovalkean tavoin, \u201dvanhaan totuttuun tapaan suuresti liioiteltuina\u201d. Viimeist\u00e4\u00e4n muistelmien ilmestyminen vuonna 1931 nosti Niskan todellisiin julkisuuden py\u00f6rteisiin. On my\u00f6s ep\u00e4ilty, ett\u00e4 Niska olisi toiminut ajoittain poliisin ilmiantajana ja n\u00e4in k\u00e4r\u00e4ytt\u00e4nyt kilpailevia salakuljettajia. Niskan muistelmissa esiintyy er\u00e4s Silkki-Olle, joka kavalsi kumppaneitaan ja sai siit\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 etuly\u00f6ntiaseman salakuljettajien joukossa. Mik\u00e4\u00e4n ei est\u00e4nyt \u201dsalakuljettajien kuningasta\u201d toimimasta itse samalla tavalla. Miten Niska muuten olisi selviytynyt virkavallan ajojahdista niin usein? V\u00e4itteell\u00e4 saattaa siis hyvinkin olla todellisuuspohjaa. Julkisuudesta ei salakuljettajan ammatissa pit\u00e4isi seurata ainakaan mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4, p\u00e4invastoin.<\/p>\n
Algoth Niska ei rajoittanut toimintaansa vain konttorip\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 istumiseen, kuten huimia liikevoittoja mets\u00e4st\u00e4v\u00e4t todelliset pirtukuninkaat, vaan h\u00e4n toimi itse merell\u00e4 alusten kapteenina. Niska yhdisti ty\u00f6n ja huvin. H\u00e4n ei n\u00e4e pirtun salakuljetuksessa mit\u00e4\u00e4n rikollista. \u201dTullikavallusta\u201d ei voi rinnastaa tavalliseen rikokseen. \u201dNiin kauan kuin yll\u00e4pidet\u00e4\u00e4n korkeita tullimuureja ja kieltoja, tulee my\u00f6s olemaan salakuljetusta.\u201d Niska kuvaa mainiosti aikakauden tuntoja salakuljetusta kohtaan: \u201dSe ei mill\u00e4\u00e4n tavalla kuohuta mielt\u00e4, vaan sille hyv\u00e4ntahtoisesti hymyill\u00e4\u00e4n.\u201d Kieltolaki oli h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n suurta humpuukia, naurettava ja merkitykset\u00f6n. Sit\u00e4 yll\u00e4pidettiin pelottavalla ja kohtalokkaalla itsep\u00e4isyydell\u00e4 sokaistuneen puoluepelin avulla. Seikkailijamme oli t\u00e4ysin oikeassa.<\/p>\n
Niska piti itse\u00e4\u00e4n melkeinp\u00e4 olosuhteiden uhrina. Samaa mielt\u00e4 on my\u00f6s Merivartiolaitoksessa palvellut Into Jyl\u00e4skoski. \u201dAlgoth Niska oli sympaattinen ihminen ja luonteeltaan suuri seikkailija. Eik\u00f6h\u00e4n ollut niin, ett\u00e4 vain ep\u00e4onnistunut kieltolakimme teki h\u00e4nest\u00e4 salakuljettajan ja pirtukuninkaan.\u201d Tosiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Jyl\u00e4skoski ja Niska eiv\u00e4t tiett\u00e4v\u00e4sti koskaan kohdanneet toisiaan. Jyl\u00e4skoski palveli Pohjanlahden piiriss\u00e4, kun taas Niska risteili pitkin Suomenlahtea. Niska esitt\u00e4ytyy muistelmissaan romanttisena herrasmiesrikollisena, jolle salakuljetus oli j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 leikki\u00e4. \u201dLaki on kaiken taustana, laki tuo j\u00e4nnityksen ja seikkailun eik\u00e4 ilman niit\u00e4 maksettaisi kallista hintaa.\u201d Tosiasiassa h\u00e4nen motiivinsa olivat vain itsekk\u00e4\u00e4n taloudelliset. Kieltolain kaatuminen vei h\u00e4nelt\u00e4 lopulta tuottoisan elinkeinon.<\/p>\n
Huolimatta salakuljetuksen romantisoinnista Niska pit\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4ns\u00e4 vaativana. \u201dOn helpompi leikata kuponkeja kuin y\u00f6ll\u00e4 tyrskyjen ohi ohjata maihin lastillinen.\u201d Ahnaat tullimiehet ja saariston karikot aiheuttivat alituista p\u00e4\u00e4nvaivaa. Ongelmaa tuottivat my\u00f6s Silkki-Ollen kaltaiset ilmiantajat. \u201dEi ollut muuta mahdollisuutta kuin turvautua kompassiin ja vaistoonsa ja yleens\u00e4 luottaa vain hyv\u00e4\u00e4n onneensa, joka salakuljetuksessa on kaikkein t\u00e4rkeimpi\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4.\u201d\u00a0 Salakuljetus ei ollut laiskan virka; se oli taukoamatonta taistelua tuiskuja ja tuulia vastaan. \u201dIt\u00e4maalaisesta mattokauppiaasta selviytyminen Aleksandrian basaarissa on pelkk\u00e4\u00e4 lapsenleikki\u00e4 siihen, mit\u00e4 saa kokea neuvotteluissa tukholmalaisen spriinostajan kanssa.\u201d Raskastahan puuhaa salakuljetus nimenomaan oli. Lastaus laivasta laivaan oli uuvuttavaa, kiireist\u00e4 ja vaarallista ty\u00f6t\u00e4; voimakas pirtun haju vaivasi varsinkin merell\u00e4. Lis\u00e4ksi ty\u00f6 tapahtui usein pime\u00e4ss\u00e4. Pitk\u00e4aikainen merell\u00e4 viipyminen oli my\u00f6s tyls\u00e4\u00e4, usein my\u00f6s ty\u00f6n odotus. Ty\u00f6 vaati tekij\u00e4lt\u00e4\u00e4n tarpeellista merenkulkukokemusta, hyv\u00e4\u00e4 paikallistuntemusta ja tietysti lujaa luonteenlaatua. Toisaalta kaikki edell\u00e4 mainittu teki salakuljettajan virasta niin mielenkiintoisen ja mukaansatempaavan. P\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4 mieless\u00e4 oli tietysti rikastumisen mahdollisuus.<\/p>\n
KISSA JA HIIRI \u2013LEIKKI<\/p>\n
Salakuljetus muuttui 1930-luvun alussa huomattavasti vaarallisemmaksi, koska \u201dvastapuoli\u201d ryhtyi p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isiin toimiin. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1929 Suomen hallitus p\u00e4\u00e4ministeri Ky\u00f6sti Kallion johdolla perusti salakuljetuksen vastaisen komitean, jonka teht\u00e4v\u00e4ksi asetettiin tutkia, miksi salakuljetuksen vastainen toiminta ei ottanut onnistuakseen kieltolain aikana. Ep\u00e4onnistumisen p\u00e4\u00e4syit\u00e4 olivat vartiolaivaston vanhentuneisuus ja tullivalvontaj\u00e4rjestelm\u00e4n puutteet. Tullilaivat ja -veneet olivat liian vanhoja ja hitaita pysty\u00e4kseen kilpasille salakuljettajien nopeitten alusten kanssa; eik\u00e4 tulliorganisaatiota ollut rakennettu sellaisia teht\u00e4vi\u00e4 varten, joita sen olisi nyt pit\u00e4nyt suorittaa. Niinp\u00e4 komitea ehdotti erityisen merivartiolaitoksen perustamista, jolle kuuluisi merien valvonta, salakuljetuksen est\u00e4minen ja muut tullilaitoksen vartioaluksille ja ulkosaariston tullivartiopaikoille kuuluvat teht\u00e4v\u00e4t. Laki asiasta hyv\u00e4ksyttiin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1930 ja saman vuoden kes\u00e4kuun alussa merivartiolaitos aloitti toimintansa. Henkil\u00f6st\u00f6n koulutusta ja m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 kasvatettiin aikaisempaan tullilaitokseen verrattuna. Lis\u00e4ksi merivartiolaitoksen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n hankittiin lentokoneita ja nopeita tulliveneit\u00e4.<\/p>\n
Kieltolaki oli tullimiehille, poliiseille ja merivartioille yht\u00e4 seikkailua, kun he joutuivat hengenvaarallisiin seikkailuihin taistellessaan salakuljettajia ja myrsky\u00e4v\u00e4\u00e4 merta vastaan. Merivartiolaitoksessa palvellut Into Jyl\u00e4skoski kutsuu aikaa \u201dsuureksi merisodaksi, jolloin sokkeloisessa saaristossa r\u00e4iskyiv\u00e4t konetuliaseet ja myrskyisell\u00e4 merell\u00e4 jym\u00e4hti kanuuna\u201d. \u201dOn unohdettu aika, jolloin urheat meriemme vartijat k\u00e4viv\u00e4t katkeraa sotaa rannikoillemme hy\u00f6k\u00e4nneit\u00e4 valtavia pirtulaivastoja vastaan.\u201d<\/p>\n
On muistettava, ett\u00e4 Jyl\u00e4skosken palveluaikana taistelu salakuljetusta vastaan oli tehostunut huomattavasti, kiitos vastaperustetun Merivartiolaitoksen. T\u00e4st\u00e4 huolimatta valvonta oli kaksinkertaisesti ep\u00e4kiitollista: ensinn\u00e4kin siksi, ett\u00e4 kiinni saatiin verrattain pieni osa salakuljetetusta alkoholista. Arvioiden mukaan vain viidesosa spriitulvasta j\u00e4i tullin k\u00e4siin. Toiseksi siksi, ett\u00e4 tullivirkakunnan kuva suuren yleis\u00f6n piiriss\u00e4 sai v\u00e4hemm\u00e4n mairittelevia piirteit\u00e4. Lehdist\u00f6ss\u00e4 tullivartijat tehtiin yleisen halveksunnan alaisiksi. Monien tullimiesten ja poliisiviranomaisten kanta kieltolakiin oli kielteinen. Mik\u00e4\u00e4n salaisuus ei ole se, ett\u00e4 jotkut heist\u00e4 ottivat lahjuksia salakuljettajilta. P\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4 t\u00e4h\u00e4n vaikutti heikko palkkaus. Vuosina 1919 \u2013 1925 syytettiin nelj\u00e4\u00e4 prosenttia suomalaisista poliiseista lahjusten ottamisesta. Oli my\u00f6s tapauksia, joissa entiset poliisit ja tullimiehet siirtyiv\u00e4t trokarien puolelle.<\/p>\n
Pistoolein ja kiv\u00e4\u00e4rein aseistautuneet pirtun salakuljettajat vastassaan tullimiehi\u00e4 ja poliiseja, joilla oli virka-aseet ja konekiv\u00e4\u00e4rit. Siin\u00e4 kuva, jonka Into Jyl\u00e4skoski antaa poliisin ty\u00f6st\u00e4 muistelmissaan. Aivan toisenlaisen kuvan kieltolain aikaisesta poliisin ty\u00f6st\u00e4 antaa Algoth Niska. Vastustajia oli niin tullin kuin poliisin piiriss\u00e4, h\u00e4n kirjoittaa, mutta ei vihollisia, se olisi ollut liikaa sanottu. Niska k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 suhteesta ilmausta \u201dhuumorint\u00e4yteinen yst\u00e4v\u00e4llisyys\u201d, jossa koitosten v\u00e4lill\u00e4 vastapuolelle ny\u00f6k\u00e4ttiin yst\u00e4v\u00e4llisesti. H\u00e4n kertoo, ett\u00e4 joissakin tapauksissa poliisin kanssa oli eritt\u00e4in helppo tehd\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4. Poliisi takavarikoi ehk\u00e4 nimellisen m\u00e4\u00e4r\u00e4n pirtua, sai pienehk\u00f6n korvauksen ja p\u00e4\u00e4sti loput salakuljetustavarat l\u00e4pi. Miksi? Ei siksi, ett\u00e4 poliisit olisivat olleet alipalkattuja, ei siksi, ett\u00e4 poliisien moraali olisi ollut rappiolla, vaan koska Niskan mukaan my\u00f6s poliisit pitiv\u00e4t kieltolakia laittomana. H\u00e4n ei milloinkaan mainitse ampuneensa tuliaseella poliiseja kohti. Poliisit sen sijaan ampuivat h\u00e4nt\u00e4 kohti useasti; laukaukset meniv\u00e4t ohi poikkeuksetta. Niska kuitenkin mainitsee joukkionsa hallussa olleen todellisia \u201dmurha-aseita\u201d: haulikkoja ja erilaisia pistooleja.<\/p>\n
Salakuljettajien ja tullivartioiden mittel\u00f6 ei ollut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n harmitonta kissa ja hiiri \u2013leikki\u00e4. Salossa laajaa huomiota her\u00e4tti poliisi Lauri Vesalan surma kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1929. Pirtutrokari ampui h\u00e4nt\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n tulleen Vesalan kylm\u00e4verisesti sillan pieleen. Poliisiin kohdistuvaa avointa v\u00e4kivaltaa keskell\u00e4 kauppalaa pidettiin h\u00e4lytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 yhteiskuntamoraalin h\u00f6ltymisest\u00e4. \u201dOli salakuljettajilla toki vastoink\u00e4ymisens\u00e4kin, oli joskus niin ett\u00e4 vallan s\u00e4\u00e4liksi k\u00e4vi.\u201d Jyl\u00e4skoski mainitsee karmivan tapauksen vuodelta 1929, jolloin salakuljettajien moottorivene oli juuttunut j\u00e4ihin Viron rannikolla. Osa salakuljettajista oli paleltunut hengilt\u00e4 ja eloonj\u00e4\u00e4neet olivat joutuneet sy\u00f6m\u00e4\u00e4n kuolleitten toveriensa ruumiita selvit\u00e4kseen hengiss\u00e4. \u201dVain hullu l\u00e4htee merelle tammikuun myrskyihin, ellei ole pirtulasti ja suuri voitto kiikarissa.\u201d Paljon ei Jyl\u00e4skoski tuntenut s\u00e4\u00e4li\u00e4 pirtumiehi\u00e4 kohtaan: \u201dHe olivat usein hyvin kateellisia, he ilmiantoivat toisiaan, varastivat toistensa k\u00e4tk\u00f6j\u00e4 ja monia miesmurhia ja tappoja sattui heid\u00e4n keskin\u00e4isiss\u00e4 v\u00e4lien selvittelyiss\u00e4\u00e4n\u201d. Salakuljetus toi my\u00f6s Algoth Niskan el\u00e4m\u00e4\u00e4n varjopuolia. H\u00e4n k\u00e4rsi toistuvista painajaisunista. Lis\u00e4ksi Niska nukkui aina ladattu revolveri tyynyns\u00e4 vieress\u00e4.<\/p>\n
Merivartijan ja pirtukuninkaan k\u00e4sitykset saariston asukkaista erosivat t\u00e4ysin toisistaan. Into Jyl\u00e4skosken mukaan pirtukuninkaat terrorisoivat joillakin seuduilla kalastajav\u00e4est\u00f6\u00e4 niin, etteiv\u00e4t kalastajat uskaltaneet vihjatakaan merivartioille, vaikka olisivat mit\u00e4 n\u00e4hneet. Aivan toista v\u00e4itt\u00e4\u00e4 Algoth Niska. H\u00e4nen mukaansa suurin osa kalastajista oli mukana salakuljetuspuuhissa. Heill\u00e4 oli esi-isilt\u00e4\u00e4n peritty halveksunta ja ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys tullimiesten kutsumusta kohtaan. Niska oli osittain oikeassa. Aika oli dramaattista monelle saaristolaiselle, mutta se tarjosi monelle k\u00f6yh\u00e4lle kalastajatilalle my\u00f6s mahdollisuuden lis\u00e4ansioihin. M\u00f6kkeihin ilmestyikin polkuompelukoneita ja menestyneimmill\u00e4 oli jopa varaa teett\u00e4\u00e4 taloonsa peltikatto. Monelle trokaus oli sittenkin vain sivuhomma. Siit\u00e4 kyll\u00e4 tuli usein rahaa paremmin kuin p\u00e4\u00e4ammatista.<\/p>\n
Juho Nurmi<\/p>\n
Kirjoittaja on humanististentieden kandi p\u00e4\u00e4aineenaan Suomen historia. H\u00e4n on erikoistunut salakuljetuksen historian lis\u00e4ksi Suomen ja Puolan suhteiden historiaan.<\/p>\n
L\u00c4HTEET<\/p>\n
Painettu alkuper\u00e4isaineisto<\/p>\n
JYL\u00c4SKOSKI, Into: Pirtusota Suomemme rannoilla. Akateeminen kustannusliike. Helsinki 1976.<\/p>\n
NISKA, Algoth: Seikkailujani. Kanervan kustannusliike. Lahti 1931.<\/p>\n
Tutkimuskirjallisuus<\/p>\n
AHTOKARI, Reijo: Pirtua, pirtua\u2026 Kieltolaki Suomessa 1.6.1919-5.4.1932. Werner S\u00f6derstr\u00f6m Osakeyhti\u00f6. Helsinki 1972.<\/p>\n
ALIFROSTI, Kari: Salon ja Uskelan historia 1869-1990. Salon kaupunki. Salo 1996.<\/p>\n
DAHL, Kaj: Saariston salakuljettajat. Otava. Helsinki 2003.<\/p>\n
HEIKKINEN, Sakari: Suomeen ja maailmalle: tullilaitoksen historia. Tullihallitus. Helsinki 1994.<\/p>\n
KILPI, Taavi: Pirtusaarron s\u00e4rkij\u00e4t. Uusikaupunki 1976.<\/p>\n
KALLONEN, Kari: Algoth Niska: salakuljettajien kuningas. Kustannusosakeyhti\u00f6 Revontuli. Jyv\u00e4skyl\u00e4 2000.<\/p>\n
PULLAT, Raimo: It\u00e4meren rutto: pirtun salakuljetusta vuosina 1919-1939. Osakeyhti\u00f6 Kaleva. Oulu 1993.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
SALAKULJETUS VIRI\u00c4\u00c4 Laittomalla salakaupalla on aina ollut kansainv\u00e4linen ilme. Aina kun valtio on kielt\u00e4nyt jotain, salakuljetus on kiihtynyt. Vuosina 1919 \u2013 1932 voimassa ollut kieltolaki k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 erikoislaatuisen jakson Suomen kansakunnan historiassa. Kieltolain voimaantulo jakoi suomalaisen yhteiskunnan kahtia: lain kannattajiin ja …<\/p>\n