Elokuinen sunnuntai aamu oli kuulas ja siin\u00e4 oli aistittavissa jo tuulahdus syksy\u00e4. Vaikka kes\u00e4 v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kulki kohti loppuaan oli edess\u00e4 viel\u00e4 odotettu purjehdusretki Saimaan vesist\u00f6ss\u00e4. Odotukset olivat korkeat jo senkin puolesta, ett\u00e4 allekirjoittaneen j\u00e4rvipurjehduskokemukset olivat olemattomat ja merell\u00e4 ei oltu k\u00e4yty Porkkalan nieme\u00e4 idemp\u00e4n\u00e4. Ennakko-odotukset It\u00e4-Suomea ja j\u00e4rvipurjehdusta kohtaan olivat jo valmiiksi viritetty korkealle matkan alkaessa Helsingist\u00e4 junalla kohti Lappeenrantaa ja Joutsenoa. Olin pestautunut osaksi siirtomiehist\u00f6\u00e4 hulppeaan 36-jalkaiseen veneeseen. Se oli tarkoitus purjehtia Saimaalta takaisin sivistyksen pariin.<\/p>\n
Junan saavuttua Joutsenoon matka jatkui taksilla kohti Joutsenon veneseuran majaa, jossa aluksen kapteeni odotellessaan oli tilannut valmiiksi kylm\u00e4n huurteiset oluet.\u00a0 Lev\u00e4hdystuokion j\u00e4lkeen aika kului suomalaista kansallismaisemaa ihastellessa ja muikkutroolaria odottaessa. Paikalliset l\u00e4hteet kertoivat, ett\u00e4 troolarin uumenista sai ostettua j\u00e4rvisuomen herkullisimpia muikkuja, joten j\u00e4rven selk\u00e4 sai odottaa viel\u00e4 hetken. Troolarin lopulta saapuessa, ostimme saalista muutaman kilon muikkuja, jotka kapteeni yst\u00e4v\u00e4llisesti oli tarjoutunut valmistamaan iltapalaksi. T\u00e4m\u00e4 seikka oli omiaan lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n siirtomiehist\u00f6n intoa trimmata purjeita, jotta y\u00f6pymissatamaan p\u00e4\u00e4st\u00e4isiin mahdollisimman nopeasti. Lopulta oli l\u00e4hd\u00f6n aika ja veneemme irrottautui laiturista.<\/p>\n
Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Saimaalla ja viel\u00e4p\u00e4 purjeveneell\u00e4. Purjeet nostettiin ja suunnaksi otettiin Satamosaari, joka on etel\u00e4isen Saimaan suosituin retkisaari. Se on klassinen esimerkki luonnon muovaamasta suojasatamasta, joka tarjoaa suojaa kaikilta myrskyilt\u00e4. Saaren sis\u00e4ll\u00e4 olevaan laguuniin johtaa suhteellisen leve\u00e4 v\u00e4yl\u00e4 pohjoisesta, mutta t\u00e4st\u00e4kin huolimatta saari muodostaa aallonsuojan voimakkailta pohjoistuulilta saaren kaartuessa kohti it\u00e4\u00e4. Matkaa Joutsenon veneseuran majalta kertyi vain muuta maili, joten ilta oli viel\u00e4 nuori ja se jatkui saunoen ja herkullisia muikkuja sy\u00f6den.<\/p>\n
Tuuli oli yltynyt y\u00f6n aikana ja puuskissa tuuli ylsi jo 15 metrisekuntiin. P\u00e4\u00e4timme valita pidemm\u00e4n reitin Lappeenrantaan ja n\u00e4in v\u00e4ltimme luovimisen. Puheet lyhyest\u00e4 ja ter\u00e4v\u00e4st\u00e4 aallokosta j\u00e4rvell\u00e4 pitiv\u00e4t paikkaansa. T\u00e4st\u00e4kin huolimatta matka sujui melko leppoisasti ja Lappeenranta alkoi siint\u00e4\u00e4 jo horisontissa. Aluksen kapteeni tiesi kertoa, ett\u00e4 Lappeenrantaan saavuttaessa piti muistaa v\u00e4ist\u00e4\u00e4 vedess\u00e4 kelluvia tukkeja. Suomen mets\u00e4teollisuus siis aiheutti muutakin haittaa purjehtijoille kuin rahanhajun, jonka tosin tunsin nuoruudestani Raumalla asuneena.<\/p>\n
Lappeenranta oli itsess\u00e4\u00e4n pettymys. Rannan suositut ravintolalaivat olivat\u00a0 jo sulkeneet ovensa kes\u00e4lt\u00e4 eik\u00e4 maanantainen y\u00f6 Lappeenrannassa tarjonnut sen suurempia el\u00e4myksi\u00e4 vaikka saimmekin varmalta taholta vinkin, ett\u00e4 hotelli Lappeessa olisi aikanaan maanantai ollut se \u201dparas\u201d jolloin viikonloppuna seuraa vaille j\u00e4\u00e4neet etel\u00e4karjalaisneidot olivat ep\u00e4toivoisimmillaan.<\/p>\n
Tiistaip\u00e4iv\u00e4 alkoi krapulassa kurssivalintoja netiss\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4en. Kes\u00e4 oli tosissaan vaihtumassa syksyyn. Voinnin kohentuessa ja auringon l\u00e4mmitt\u00e4ess\u00e4 tehtiin viimeiset valmistelut kanavaa varten; aluksen paperit kuntoon, tankit t\u00e4yteen vett\u00e4 ja polttoainetta sek\u00e4 kaupassa k\u00e4ynti. Viimeksi mainittu tuotti erityisesti ongelmia, sill\u00e4 Alkoa ei tahtonut mill\u00e4\u00e4n l\u00f6yty\u00e4 Lappeenrannan keskustasta. Lopulta kuitenkin etsiv\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ja viimeinenkin miehist\u00f6n j\u00e4sen saapui. Matka kohti suolaista vett\u00e4 saattoi alkaa.<\/p>\n
Rannasta irrottauduttaessa s\u00e4\u00e4 oli pilvinen ja paikoitellen satoi vett\u00e4. Itse kanava oli vaikuttava kokemus sulkuineen. Jylh\u00e4\u00e4 kokemusta korosti erityisesti se, ett\u00e4 matkan varrella vastaantulijoita oli vain muutamaa rahtilaiva ja yksi purjevene. Muita veneit\u00e4 ei kanavalla kuulemma ollut. Matka sujui joutuisasti ja automatisoidun sulut toimivat nopeasti. Nuijamaalle saavuimme kello seitsem\u00e4n aikoihin ja samalla rantaan kaartoi jo Tullin pakettiauto, josta nousi rajavartija ja tullivirkailija, jotka nopeasti vilkaisivat veneen ja paperit l\u00e4pi. Huomautettavaa ei l\u00f6ytynyt, vaikka purjehdus\u00f6ljy\u00e4 olikin tullut nautittu jonkin verran kanavalla. Ilmeisesti tullivirkailija ei ep\u00e4illyt meid\u00e4n salakuljettavan mit\u00e4\u00e4n Ven\u00e4j\u00e4n puolelle, vaikka veneen nestevarastot olivat normaalia mittavammat. Olihan pilssiin kertynyt kauden aikana jos jonkin moista pulloa tuliaisina gasteilta. Matka saattoi jatkua kohti Ven\u00e4j\u00e4n rajaa, joka leikkaa pienen er\u00e4maaj\u00e4rven halki.<\/p>\n
Ven\u00e4j\u00e4n puolella saavuttaessa oli luvassa passintarkastus, joka sujui melkein yht\u00e4 nopeasti kuin Nuijamaalla. Poissa ovat ne ajat kun neuvostoliittolaiset rajavartijat piteliv\u00e4t sormeaan herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4 rynn\u00e4kk\u00f6kiv\u00e4\u00e4rin liipaisimella valmiina toimimaan ydinasevallan sotilaiden tavalla. Muistoina neuvostoajasta olivat vain oliivinvihre\u00e4t univormut, jotka varmaan olivat silloin olleet viel\u00e4 istuvammat naisvirkailijoiden yll\u00e4.\u00a0 No, Suomen raja taisi olla huomattavasti rauhallisempi kuin muualla Euroopassa. Ven\u00e4j\u00e4n puoli kanavasta r\u00e4nsistyneine v\u00e4yl\u00e4merkkeineen ja koskemattomalta n\u00e4ytt\u00e4neiden er\u00e4maaj\u00e4rvien osalta oli ehk\u00e4 viel\u00e4 vaikuttavampi kuin Suomen puoleinen osa. Sopivaa vaihtelua er\u00e4maahan toivat luotisuorat moottoritiet ja niill\u00e4 ajavat nousukauden katumaasturit, mitk\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 risteytyiv\u00e4t kanavan varrelle. Ilta alkoi h\u00e4m\u00e4rty\u00e4 ja y\u00f6vyimme \u0411\u0440\u0443\u0441\u043d\u0438\u0447\u043d\u043e\u0435 (Juustilan) sulun kohdalla kanavan k\u00e4ytt\u00e4jille varatussa ponttonilaiturissa.<\/p>\n
Seuraavana aamuna matka jatkui ja kanavan vesi vaihtui pikkuhiljaa\u00a0 suolaisemmaksi. Lopulta\u00a0 edess\u00e4 olikin Viipuri toreineen ja linnoineen. Valitettavasti jouduimme sivuttamaan muinaisen id\u00e4n portin. Se j\u00e4i vasemmalla puolelle jatkaessamme matkaa kohti avomerta ja Suomea, jossa ven\u00e4j\u00e4n rajavartiosto otti yhteytt\u00e4 VHF:ll\u00e4. Kommunikointi Ven\u00e4l\u00e4isten kanssa tuotti ongelmia.\u00a0 P\u00e4\u00e4syyn\u00e4 t\u00e4h\u00e4n oli kielierot ja se, ett\u00e4 ven\u00e4l\u00e4iset sekoittivat meid\u00e4n johonkin toiseen veneeseen, mik\u00e4 ei erityisesti yll\u00e4tt\u00e4nyt. Helpotus oli kyll\u00e4 suuri ylitt\u00e4ess\u00e4mme Suomen aluevesirajan. Itse en l\u00f6yt\u00e4nyt ainuttakaan karttaan merkitty\u00e4 merimerkki\u00e4 matkalla Viipurin edustalta Santtiolle ja loppumatka taitettiinkin plotteriin luottaen.<\/p>\n
Jos Ven\u00e4j\u00e4n puolella oltiin innokkaita ottamaan yhteytt\u00e4 meihin, niin Suomeen saavuttaessa piti passintarkastus tilata erikseen.\u00a0 Kesti vajaan tunnin ennen kuin Suomen p\u00e4\u00e4st\u00e4 saatiin ket\u00e4\u00e4n kiinni. Yhteydenottoyrityksi\u00e4 oli lukuisia niin VHF:ll\u00e4 kuin matkapuhelimellakin. Ei ole Suomenkaan viranomaisilla en\u00e4\u00e4 samaa virkaintoisuutta kuin kylm\u00e4n sodan aikana.\u00a0 Rajamuodollisuuksien j\u00e4lkeen matka jatkuikin kohti Helsinki\u00e4 ja v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti l\u00e4hestyv\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 kuivan kauden jaksoa.<\/p>\n
Kirjoittanut Akateemisen purjehdusseuran varakommodori<\/p>\n
Jan-Erik Bj\u00f6rkl\u00f6f<\/p>\n
Toimittanut: Lauri Kaira<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Elokuinen sunnuntai aamu oli kuulas ja siin\u00e4 oli aistittavissa jo tuulahdus syksy\u00e4. Vaikka kes\u00e4 v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kulki kohti loppuaan oli edess\u00e4 viel\u00e4 odotettu purjehdusretki Saimaan vesist\u00f6ss\u00e4. Odotukset olivat korkeat jo senkin puolesta, ett\u00e4 allekirjoittaneen j\u00e4rvipurjehduskokemukset olivat olemattomat ja merell\u00e4 ei oltu …<\/p>\n